tag:blogger.com,1999:blog-2425041875947901829.post8386601722880409711..comments2023-09-19T12:31:44.692+03:00Comments on Seija Vilénin kirjailijablogi: Onnea kuusikymppiselle!Unknownnoreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-2425041875947901829.post-75748765598732396342011-02-05T12:00:54.690+02:002011-02-05T12:00:54.690+02:00Äh, pakko vielä lisätä... rakentava kritiikki on s...Äh, pakko vielä lisätä... rakentava kritiikki on siis minusta sellaista, joka tukee teoksen rakentamista. Jos kyseessä on valmis teos, niin ei voi enää puhua rakennusvaiheesta... paitsi tietysti toisella tasolla: kirja syntyy vasta kohdatessaan lukijan jne. Jolloin kesustelu laajeneekin entistä monimutkaisemmaksi ;)Seija Vilénhttps://www.blogger.com/profile/17851190226507452150noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2425041875947901829.post-34180645840327809812011-02-05T11:54:41.443+02:002011-02-05T11:54:41.443+02:00Oo, hieno pitkä postaus! Hmm, totta. Kriitikko voi...Oo, hieno pitkä postaus! Hmm, totta. Kriitikko voi tarjota rakentavaa kritiikkiä kustannustoimittajalle tai vaikapa suomentajalle, joka sitten seuraavalla kerralla ottaa neuvosta vaarin. Mutta mitäpä kirjailia enää valmiille teokselleen kritiikin jälkeen tekisi? Kun seuraava teos on kuitenkin jotain ihan muuta.<br /><br />Tämän sanottuani, kuitenkin: kyllä kriittisten kritiikkien lukeminen voi silti olla kirjailijallekin hyödyllistä. Samoin myönteisten. Puhun nyt niistä uusista näkökulmista, uusista ikkunoista tekstiin.<br /><br />Minusta on myös tervettä, että kritiikkiä kirjoitetaan puolin ja toisin, eli kirjallisuuskritiikistäkin tohditaan keskustella, arvioita arvostella.Seija Vilénhttps://www.blogger.com/profile/17851190226507452150noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2425041875947901829.post-67483402100090082292011-02-05T11:10:39.796+02:002011-02-05T11:10:39.796+02:00Onpa kiinnostava postaus. Parnasso on tosiaan onni...Onpa kiinnostava postaus. Parnasso on tosiaan onnistunut herättämään keskustelua kuuskymppisillään - mähän en ole ehtinyt lehteä vielä lukeakaan, kun keskityin vahingossa juhlintaan. ;) <br /><br />Mutta jäin miettimään sitä, että voiko tai kannattaako puhua rakentavasta kritiikistä, kun sen antaminen on oikeastaan kustannustoimittajan tehtävä?<br /><br />Olen samaa ja eri mieltä. Kirjailijan tärkein ja ensisijainen suhde on suhde kustannustoimittajaan (tai pitäisi ainakin olla), mutta toisaalta kustannustoimittajan täytyy kunnioittaa kirjailijan omaa ääntä ja tahtoa. Teos on aina kirjailijan, ei kustannustoimittajan, jonka suhde tekstiin on ulkopuolista kritiikkoa läheisempi - yleensähän kustantaja on tehnyt sen päätöksen, että teksti on riittävän hyvää kirjaksi asti.<br /><br />Kriitikko on etäämmällä ja arvioi ulkopuolisena sitä, kannattiko julkaista? ;) Kriitikko voi antaa pyyhkeitä myös puutteellisesta toimitustyöstä, joten kritiikki ei kohdistu välttämättä yksin kirjailijan työhön, vaan teoksen kokonaisuuteen.<br /><br />Toisin sanoen: olen samaa mieltä siitä, että kriitikko ei ole guru tai ylin auktoriteetti (ei sellaisia ole enää), mutta kritiikkiä kannattaa silti ottaa vastaan ja lukea myös rakentavasti: löytyykö siitä jotain, mitä kustannustoimittajalta on jäänyt ehkä huomaamatta ja millä omaa kirjoittamista voisi jatkossa kehittää? <br /><br />Aina ei löydy ja silloin kannattaa jatkaa omalla linjalla kriitikkoja kuuntelematta - tämä on tullut mulle vahvasti mieleen Aila Meriluodon päiväkirjoja lukiessa. Onneksi Meriluoto uskoi itseensä eikä kriitikoihin. ;)<br /><br />Näin vesitinkin kätevästi itse koko alkuperäisen argumenttini, mutta tärkeintä on kai debatti, MOT.Inahttp://www.lily.fi/palsta/inahdusnoreply@blogger.com