Kieli poikki!

Helsingin kirjamessujen ensimmäisen päivän päätteeksi puhuin PENin järjestämässä iltatilaisuudessa. PEN eli Writers in Prison Committee on maailman vanhin sananvapausjärjestö, joka täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

Keskustelimme luokittelusta. Siitä, miten hienovaraisin mekanismein ihminen tai hänen tekstinsä voidaan vaientaa. Joskus keinot ovat järeitä, ja kirjailija joutuu vankilaan tai hänet tapetaan. Useimmiten kyse ei ole mistään niin räikeästä. Jäin miettimään sitä, miten naiset, seksuaaliset tai etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, lapset tai iäkkäät ihmiset saatetaan pitää hiljaisina yhteisön sisällä. Siihen ei välttämättä tarvita suorasanaisia sääntöjä, vaikka niitäkin toki löytyy. Nainen vaietkoon seurakunnassa, esimerkiksi.

Kaikilla ei ole lupa esiintyä. Kirjani lukenut fyysikkonaisten lukupiiri tuohtui siitä, että Mangopuun päähenkilö ei saanut pitää valmistelemaansa esitelmää:

    Monen vuoden päästä sain tilaisuuden puhua isommallekin joukolle, mutta silloin minulla oli jo aviomies. Hän syöksyi temppelihuoneeseen juuri kun olin ottanut muistiinpanot esille ja sanoi: ”Mene sinä vain kulta kotiin. Lapsetkin jo odottavat siellä. Minä voin pitää tämän luennon.” Olisi pitänyt tarttua tilaisuuteen useammin ennen kuin  solmin sarini miehen lannevaatteeseen. Piti tunkea basilikakaaviot sastra-laukkuun ja kävellä kostean nurmikon halki asunnolle, jossa tuhisivat maitokahvin väriset lapset. Puolijumalat vilkuttivat heille, ja pienet kasvot levisivät hymyyn unen keskellä.
   Otin muistiinpanot ja kaaviot polvelleni. Pyhä basilika kasvoi pienestä teräväkulmaisesta käsialastani taivaalliseksi neidoksi nimeltä Tulasi. Hän, joka on vertaansa vailla.

(s. 74)

”Ihan vihaksi pisti!” kirjani lukeneet fyysikot puhisivat.
   Mangopuun sivuilla 75-77 kerrotaan Tulasin eli pyhän basilikan tarina, joka on samalla myyttinen intro päähenkilön lähdölle Intiaan, hänen avioliitolleen ja sen sisältämälle väkivallalle. Ylistetty Tulasikin sai osakseen iskuja, häntä vartioitiin ja hänet vaiennettiin: yhden version mukaan Tulasin mies leikkasi vaimonsa kielen poikki.

Valtaa käytetään väärin muissakin kuin uskonnollisissa yhteisöissä. Mitä hierarkisempi organisaatio, sitä helpommin valta vääristyy. Auktoriteetit arvioivat muiden ihmisten tekstejä ja punnitsevat samalla kukkakaalejaan kuin valtavia aivokasvaimia. Niin kuin silloin, kun sairaanhoidon opiskelija odotti palautetta lopputyöstään:

   Mango kulkeutuu yläoksalta alas asti. Turha mennä haukkaamaan hedelmää, jos papukaija on jo nokkinut sitä puun latvassa. Anna vain mango eteenpäin ja ole kiltti tyttö.
   ”Et sinä tiedä mitään hermeneuttisista kehistä ja spiraalinmallisesta tiedonnälästä. Sairaanhoitaja tekee käytännön työtä. Hänen pitää tietää, missä on lääkekaappi ja happipommi. Siinä kaikki.”
   Tyttöset eivät saa popsia maaliskuiselta hangelta poimittuja löydöksiä miten sattuu, liian ammolleen suuta avaten. Kuin yrittäisivät nielaista koko maailman tai purra sitä pippeliin. Terävähampaiset vaginat.

(s. 218)

Vaientaminen voi olla sanomisten vähättelyä ja vääristelyä. Nelikymppisen tädin näköiseksi tyttöseksi koen itseni silloin, jos romaanini leimataan sitä lukematta taas yhdeksi semmoiseksi keski-ikäisen naisen kirjoittamaksi selviytymistarinaksi. Vähän terapiaa, ripaus skandaalia ja roimasti päiväkirjamerkintöjä. Enkä edes ole ainoa naispuolinen esikoiskirjailija, jota on epäilty omien päiväkirjamerkintöjen ujuttamisesta tekstiin. Kieli poikki sellaisilta! Eivät ne kuitenkaan mitään älykästä osaa sanoa.

Vaientaminen voi tapahtua myös ennakkoluuloja lietsomalla. Jos toinen on eri näköinen, ikäinen tai uskoinen, on helppo iskeä leimalla päähän. Tai jättää kokonaan noteeramatta. Sekin on yksi tapa käyttää valtaa: asetella rautakankia ajatusten esteeksi, pysäyttää niiden kulku ihmisten korviin. Tuo toinen erivärinen tai sukupuoltaan väärin edustava huutaa kurkkunsa käheäksi pimeässä kopissa, mutta kukas häntä vankilasta kuulisi? Ja kun vaientaminen toteutetaan tarpeeksi tehokkaasti, ihminen itsekin alkaa uskoa rautakankiinsa, pitelee niitä näennäisen vapaaehtoisesti päänsä päällä ja pysyy annetulla paikallaan.