Oi, tule katsomaan

Tule katsomaan! tule nyt jo katsomaan. 

Kun ihminen on tuhma, hän lukee joululahjakirjansa jo kaksi viikkoa ennen aattoa ja istuu häikäistyneenä glögilasi kädessään. Oi, tämä on niin kaunis!

Mistä tämä kirja kertoo:

"Oi, tule katsomaan: Kaksi kaupunkia. Kaupunkien välissä meri. Meren yli liikkuvat laivat, ihmiset. Kun välissä on kokonainen meri, ollaan hyvin lähekkäin." (s. 205)

Hannele Mikaela Taivassalon Oi, tule katsomaan saa voimaa toistosta: aallot keinuttavat kertomusta kahden kaupungin välillä. Tarinassa pienen Lapsen kohtalo koskettaa, ja rakastavaisten kohdatessa pidätän henkeäni. Tämä on kirja niille, jotka hurmaantuivat Italo Calvinon romaanista Jos talviyönä matkamies. Eivät nämä romaanit samanlaisia ole, eivätkä kerro samanlaisista asioista, mutta jotain ihmeellistä taikaa kummastakin löytyy. Taivassalo uppoaa varmasti myös Fagerholmin lukijoille.

Kirjan voi avata summamutikassa mistä vain kohdasta, ja aina löytyy kauniita lauseita. Katsokaa vaikka!

"Sillä niinhän me teemme, niinhän me näemme, me jotka olemme Kuka ja me jotka olemme Mikä? Näemme ja teemme näkymättömäksi, suljemme pois kaiken sen mitä emme pysty hyväksymään muttemme osaa paheksuakaan." (s. 66)

"Mitä lokit oikein halusivat, mitä ne kaipasivat? Mertako ne ikävöivät, vaikka se oli aivan niiden alla, vaikka niiden varjot kiisivät veden yli kuin terävät nuolet, osoittaen milloin sinne, milloin tänne, suuntaa hakien. Pilkallisesti nauravat lokit, jotka huutavat halveksuntaa meidän jätteitämme kohtaan mutta ahmivat ne sitten halukkaasti." (s. 107)

Romaani on rakennettu kuin palapeli, pirstale kerrallaan. Ensin ei näe, mitä kuva esittää. Ehkä siinä on vain loppu.

Oi, miksi tätä romaania ei ole huomioitu, miksi sen kauniita sanoja ei ole puhallettu lokkipasuunoin merten yli ja laivojen kansille ja kaiken maailman ihmisten korviin? Onko sitten lopultakin niin, että naisten kirjoittamat kokeelliset romaanit eivät saa samalla tavalla huomiota kuin mieskollegoiden tekemät? (Olen hiukan lueskellut englanninkielisiä keskustelupalstoja, ja sellainenkin mielipide siellä nousi esiin. Tosin en haluaisi uskoa siihen, en haluaisi.) Sitä palavaa viinimarjapensastakin on ihailtu silmät päästä poksahtain (ja ehkäpä se sen ansaitseekin - en tiedä, kun en ole lukenut) mutta

Oi, tule nyt jo katsomaan!

eihän näin hienosta kirjasta ihminen pysty edes mitään järjellistä sanomaan.