Hedelmiä kirjoissa

Jokaista kirjaa kirjoittaessani jokin hedelmä, marja tai mauste muuttuu erityisen merkittäväksi ja mietin sitä paljon niin hereillä kuin unissanikin. Se saa uusia makuja ja usein hyvin aistillisiakin tuoksuja pintaansa. 

*****

Keittokirjassa puhuin sahramista. Se on "jumalten ja kuninkaiden ruoka, persialaisten hautakaapujen lanka ja antiikin auringonnousun jumalattaren sekä aasialaisen munkin kaavun väri. Intian lipussa se symbolisoi uhrautumista. Persialaisille sahrami oli lemmennostattaja, ja Kashmirissa sitä käytettiin melankolian hoitoon."

Ja Mangopuun alle tippui tietenkin mango. Kielletty, mehua tihkuva hedelmä.

*****

Keväällä ilmestyvässä Pohjan akassa vilahtelee tyrnimarjoja:

"Sanat palaavat hitaasti: tyrnipensas, päivänpaiste, soraranta ja kaukainen saari. Keskikesä."

"Istumme vedenrajassa, juomme sormista tihkuvaa tyrnimehua. Kyllikki nauraa hampaat hedelmänlihassa. Hän kertoo poikatyrnistä ja kuudesta tyttötyrnistä, miten ne imevät kosteutta maasta ja paisuvat öljymarjoja."


(Kuva Vinkkilän luomutuotteen sivuilta.)

*****

Nyt luokseni on tullut pomegranaatteja. Latinaksi pomum granatum, monisiemeninen omena. Proserpine/Persephone palaa joka kevät maan päälle kantaen sylissään yltäkylläisyyden ja kasvun punaisia hedelmiä. Kristillisessä symboliikassa pomegranaatti kuvaa uskon moninaisuutta. Juutalaiset syövät pomegraatinsiemeniä Rosh Hashanan eli uuden vuoden aikaan, koska heille ne edustavat oikeamielisyyttä.  Profeetta Muhammedin mukaan pomegranaatti puhdistaa mielen kateudesta ja vihasta.

Minulle se on hedelmä, jonka murran kaksin käsin - mehu vain valuu sormiani pitkin - ja asetan aamiaiskulhoon odottamaan.

*****

Alla Botticellin Pomegranaattien Madonna ja Heikki W. Virolaisen Kalevalan Marjatta, pomegranaatti käsissään.