Ihania ihmisiä!

Ihania ihmisiä kokoontui eilen juhlistamaan Kalevalan päivää Taverna Pohjan Akkaan! Eli nyt se on sitten ilmestynyt, toinen romaanini Pohjan akka. Kyllä on epätodellisen euforinen olo. 

Taverna täyttyi ihmisistä, jotka olivat saapuneet paikalle kamalan lumimyräkän läpi. Se lämmitti kovasti kirjailijattaren sydäntä - ajatella, ihan varta vasten tänne asti tulivat! Koko ajan sain nousta halaamaan jotakuta. Saha soi, ruoka ja juoma tekivät tehtävänsä, pöydissä sorisi vilkas keskustelu ja minun oli kerta kaikkiaan hyvä olla.

Kirjoitan parastaikaa Avaimen nettisivuille Kuukauden juttua siitä, millaista oli kirjoittaa Pohjan akkaa. Kun juttu on luettavissa, linkitän sen tänne.

Facebookissa oleilevat ystäväni ovat viime aikoina kyselleet minulta, että kuka kumma on se epämääräisen näköinen Ilkka Kivinen, joka halajaisi heidän kaverikseen. Uskaltaako sellaisen miehen hyväksyä ystävälistalle? Kyllä uskaltaa. Häneen voi tutustua lähemmin lukemalla Pohjan akkaa. Myös Ilkan vaimo ja pomo ovat Facebookissa.

Ilkka on sisäinen äijäni. ;) Alla olevien kuvien myötä voimme jäädä pohtimaan sitä, mitä ulkonäkö lopultakin merkitsee. Miten paljon sitä voikaan muokata, millaisia rooleja sen avulla elämässään toteuttaa ja mitä viestejä välittää muille? Onko se, miltä näytämme, todellista vai lopultakin vain illuusio? Minun mielestäni se on ihanaa, humalluttuvaa harhaa: sen kanssa on kiva leikkiä mutta orjaksi ikävä joutua.

Minä mieluummin leikin, koko ikäni.

Ilkka

Tytti

Harri

Tässä kuvassa Ilkka juottaa kirjailijattarelle valkosipulivodkaa. Mainio flunssalääke, muuten. Vaan ehkä kannattaisi hankkia elämä, jotta ei tarvitsisi bilettää omien henkilöhahmojen kanssa. Hmm?