Kässäriä hiotaan

 WSOY:n Arja Salakka oli postannut Avaimen Anna-Riikka Carlsonin Facebook-sivuille linkin todella mielenkiintoiseen artikkeliin. Mistä oli kysymys? No, kirjojen editoinnista - mistäs muusta kustannusalan ihmiset puhuisivat.

Tuossa Guardian-lehden kivuliaan pitkässä artikkelissa kaipailtiin kunnon vanhanajan kustannustoimittajia, jotka käyvät kirjailijan tekstin läpi rivi riviltä. Onko sellaisia enää olemassakaan? Kyllä heitä on, ja siitä on kirjailija kiitollinen. Luulenpa, että kustannustoimittajatkin irvistelevät nolona, jos kirja-arvioissa moititaan jotain sellaista, joka oikeastaan olisi ollut heidän velvollisuutensa huomata. Artikkeli antoi pyyhkeitä semmoisille tyypeille, jotka ovat velttoja, arkoja tai tarkkaamattomia. Hyi sellaisia!

Minä taidan sen sijaan olla aika onnekas. Kakkosromaanini on nyt aloittanut lukuisat editointikierroksensa, joille on varattu peräti vuosi aikaa. Ensimmäiset kommentit tulivat jo ja olivat todella hyödyllisiä, samoin yhden ystävälukijan mielipiteet Vääksystä asti. Seuraavia korjausehdotuksia odotellaan, ja kolmaskin lukija on tiedossa,  taitaapa olla neljäskin kesälle. Ja ainahan tuo vaimokin kommentoi tuolta keittiönpöydän äärestä. 

Tähän asti elin tarinani kanssa yksin; nyt se on paljastettu jo hirmu monelle.

(Tämän blogitekstin kauniin kuvan käsin tehdystä käsikirjoituksesta näpistin minulle ennestään täysin tuntemattoman Alisan blogista: kiitos siis hänelle.)