En pohdi tätä vain kirjailijan näkökulmasta. Kirjoitanhan minäkin kirja-arvioita esimerkiksi Kiiltomatoon. Ja toisinaan tänne blogiinkin.
Mervi Kantokorpi sanoi Parnassossa: "Kritiikkiä ei voi kirjoittaa tekijälle. Sen sijaan pyrin pragmaattisesti dialogiin yleisön kanssa tuodakseni teoksen osaksi lukijan elämää, niin ettei se jää kummajaiseksi."
Minä innostuin: Aivan niin! Ei kriitikko ole kirjailijan guru! Hän on keskustelun avaaja, ei tuomari tai opettaja.
Ina kuitenkin kommentoi (edellistä blogitekstiäni): "kritiikkiä kannattaa silti ottaa vastaan ja lukea myös rakentavasti: löytyykö siitä jotain, mitä kustannustoimittajalta on jäänyt ehkä huomaamatta ja millä omaa kirjoittamista voisi jatkossa kehittää"
Sekin on hyvä pointti. Kirja-arvio voi auttaa kirjailijaa, kun hän kehittää omaa ammattitaitoaan. Eli siinä mielessä kriitikon antama palaute saattaa olla rakentavaa. Puhuisin kuitenkin mieluummin avartavasta tai analysoivasta kritiikistä kuin rakentavasta. Kriitikkohan ei varsinaisesti osallistu teoksen rakennustyöhön vaan kommentoi sitä vasta sen jälkeen, kun se on julkaistu. Nämä tosin ovat vain termikysymyksiä.
Lisäisin vielä se, että myös kriitikon pitäisi osata kunniottaa kirjailijan omaa ääntä. Pidän sitä kriitikon työssä olennaisena taitona.
Kantokorpi puhuu myös kriitikoiden arvostelusta ja hyvän itsetunnon tarpeesta. Lukijat ja kirjailijat kun saattavat kommentoida terävästikin yksittäistä kirja-arviota tai yleisemmin jonkun kriitikon tyyliä. Voisihan sitä sanoa, että kriitikkiä arvostellessaan ihminen ei voi ajatella kriitikkoa. Pitäisi pyrkiä dialogiin muiden lukijoiden kanssa, jottei kirja-arvio jää kummajaiseksi.
Kritiikkiä ei voi kirjoittaa tekijälle. Ei. Mutta se ei tarkoita, että unohdettaisiin tekijän olevan ihan tavallinen ihminen, unohdettaisiin käytöstavat, ilkeiltäisiin puolin ja toisin. Ja mitä muuta se ilkeilykään on kuin tekijän ajattelua: "Ilkeilenpä nyt oikein kunnolla tuolle kirjailijalle/kriitikolle, joka kehtasi tuolla viisiin kirjoittaa ja kirjoituksensa vielä julkaista!" Ketäpä sellainen palvelisi? Ei lukijaa ainakaan.
Mihin siis päädymme? Kriitikko kirjoittaa avatakseen keskustelun tai osallistuakseen siihen. Keskustelu on aina monitasoista: siinä ovat mukana niin lukijat, toiset kriitikot kuin itse kirjailijakin. Toivottavasti kaikkein keskeisimmässä osassa lukija.
(Tuo mainio kuva löytyi muuten täältä.)
Mielenkiintoista lukea näitä ajatuksiasi kritiikistä, koska opiskelet kirjallisuutta, olet kirjailija ja teet vielä itse kritiikkejä. Varsinkin kun nyt itse harjoittelen kritiikkien tekemistä. Monipuolista pohdintaa. Meillä on muuten seuraavaksi kurssillamme luettavana Mangopuun alla. :)
VastaaPoista:)
VastaaPoistaIloinen asia. :) Joitain huhuja jo kuulinkin, että se olisi valittu kurssin lukumateriaaliksi. It's an honour.
Hieno postaus, mielenkiintoinen aihe! Minäkin luin jutun Parnassosta ja mietin kriitikon roolia. Onko se muuttunut?
VastaaPoistaPidän itse siitä, että periaatteellinen vastakarvaan lukeminen on kritiikistä riisuttu pois. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, etteikö kritisoida saisi. Joskus vain tuntuu, että teilaaminen on ollut se suurin missio sen sijaan, että pohdittaisiin tekstiä, aihetta tai interteksejä.
On aina kiinnostavaa tarttua kritiikkiin, joka esittelee kirjasta jonkin uuden puolen. Jotakin sellaista, mitä tavallisena lukijana en ole tullut ajatelleeksi. Toisaalta liika kikkailukaan ei ole hyväksi. Kyllä se on taiteilemista tuo kriitikon työkin!
Varmaan toisen kriitikon ääni on mieluisempi kuin toisen, toisen kynäilyä seuraa helpommin kuin toisen. On aina hienoa, jos löytää hengenheimlaisuutta sellsesta auktoriteetista kuin kriitikko.
Ääk, anteeksi, menee ohi aiheen mutta pakko kertoa että luin Mangopuun alla ja TYKKÄSIN. Äärimmäisen kiinnostava ja silmiä avaava - olen uskontojen vastustamisessani keskittynyt enempi noihin näkyvämpiin puljuihin, Krishna-tyypit on tuntuneet jotenkin harmittomilta hörhöiltä, aika uskoonsa uponneilta ja fanaattisilta kieltämättä, mutta tämmöisiä puolia siitä touhusta ei ole oikeastaan ole tullut edes ajatelleeksi.
VastaaPoistaKiitos hienosta lukukokemuksesta, josta bonuksena tuli roppakaupalla uusia katselukulmia maailmaan! :)
Kirjasi on myös kotimaisen kirjallisuuden nykykirjallisuus-kurssin tenttimateriaalia.
VastaaPoistaOi, kiitos Anu!! :)
VastaaPoistaJa Hanna: kiitos tiedosta! En tiennytkään tuosta. Kuka kurssia muuten vetää?