Tänä keväänä osallistuin kotimaisen kirjallisuuden "Raamattu ja kaunokirjallisuus" -kurssille, jonka viimeinen kirja oli Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu, vuodelta 1998. Kustantaja ei enää edes esittele sitä nettisivuillaan, mikä kertoo jotain kirjan markkinakaaresta Suomessa.
Kirjan aiheet ainakin ovat tuoreita. Ei minulta mitään puutu kritisoi terävästi kulutusyhteiskunnan jatkuvan kasvun ihannetta. Tapahtumat sijoittuvat lestadiolaisten suviseuroille. Isoilla autoilla päristeleviä uskovaisia ironisoidaan terävästi, joskin lakoninen huumori on myös lempeää.
Herätysliikkeissä on paljon yhtäläisyyksiä riippumatta siitä, mistä valtauskonnosta liike on saanut alkunsa. Olipa kyseessä kristillinen ryhmä tai vaikkapa hindulainen, lähetystyöhön vahvasti panostavat liikkeet heijastavat aikamme suorittamiskulttuurin ihanteita. Tai ehkäpä uskonnollisessa kontekstissa menestymisen ideologia vain näyttää rumemmalta kuin yritysmaailmassa, jossa bisneksen alituinen kasvattaminen tuntuu olevan hyväksytty normi. Juurin siksi teeman sijoittaminen uskonnolliseen viitekehykseen toimii niin hyvin.
Raittila on intertekstuaalisuuden mestari. jopa kauittimissa pauhaavalla smurffilaululla on merkityksensä, kuten yksi kurssimme opiskelijoista huomasi. Avain löytyy renkutuksen englanninkielisestä versiosta.
Yksi romaanin interteksteistä on Raamatun tarina Baabelin tornista, jonka kuulin ensimmäistä kertaa pyhäkoulussa. Lapsen korviin kertomus kuulosti epäoikeudenmukaiselta - tai ehkäpä se vain kerrottiin meille huonosti, perussuomalaiseen tyyliin: "Maailmassa oli aluksi vain yksi kieli, mutta sitten tuhmat ihmiset halusivat rakentaa jotain, joka ulottuisi heidän maansa rajojen ulkopuolelle, joten jumala vihastui, hajoitti heidän uhittelevan torniyrityksensä ja pirstoi kielen tuhansiksi päreiksi. Tämän jälkeen kukaan ei enää ymmärtänyt ketään."
Kuin suoraan persujen vaaliohjelmasta: "Suomi suomalaisille, älkääkä vain yrittäkö kurotella ylös tai ulos, muuten Jumala teitä rankaisee ja siinä sitä sitten ollaan, kun naapuriakaan ei enää ymmärretä. Se kun puhuu mitä lie pakkoruotsia tai pakolaiskieltä."
Kirjassa on kuusi eri minäkertojaa, joista kukin on äänessä vain muutaman sivun kerrallaan, usein vähemmänkin. Jokainen puhuu toisensa ohi, aivan kuin eri kielellä. Tämä on huomattavasti sofistikoituneempi ja oivaltavampi tulkinta Baabelin kielten sekamelskasta: ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan. Ei siksi, että he olisivat eri kielialueelta kotoisin, vaan siksi, että he eivät pysähdy kuuntelemaan. Romaanin rakentaminen useamman äänen varaan on nerokasta siinäkin mielessä, että se kumoaa taipumuksen tarkastella uskontoa monoteististen linssien kautta. Yhden kaikkitietävän kertojan ratkaisu kun heijastelisi maailmankuvaa, jonka mukaan taaimmainen totuus on aina Yksi ja Ainoa. Nyt näkökulmat vaihtelevat kuin jumalat konsanaan.
Raittilalla tornin (tai oikeammin rukousteltan) tuhoutuminen symboloi vääjäämätöntä tuhoa, jonka jatkuvan kasvun ideologia aiheuttaa. Tietäähän sen, mihin kyltymätön jytkynhimo johtaa: lopulta rakennelman on tuhouduttava. Ei ihminen voi ikuisesti olla välittämättä muista ja ajaa vain oman porukan etua.
*****
(Kirjan löytää kirjastosta tai vaikkapa huutonetistä, josta linkitin tämän tekstin kuvankin, osoitteesta
http://www.huuto.net/kohteet/hannu-raittila--ei-minulta-mitaan-puutu/168393996 )
"kyltymätön jytkynhimo"
VastaaPoistaAi helkkari että repesin :D :D
Kiitos jälleen kiinnostavasta kirjavinkistä :) Tuota ei näköjään ole mun lähikirjastossa, mutta täytyypi pistää tilaten.
:D
VastaaPoistaMulle tämä kirja oli avaus Raittilan tuotantoon - täytyy varata lisää. Jos ne vaikka olis yhtä hyviä.
Et sattumalta opiskele Helsingin yliopistossa? :) Olen nimittäin itse tällä hetkellä Raamattu ja kaunokirjallisuus -kurssilla ja myöskin samaista teosta pohtinut! :D
VastaaPoistaKyllä vain! :) Kurssilla tiistain ryhmässä. :D
VastaaPoistaHaa, minä olin torstain ryhmässä! :D
VastaaPoistaKiitos antoisista ajatuksista! Yksi yksityiskohta herätti tarpeen kommentoida. Viittasit tuossa siihen että Raittilan teosta ei löydy kustantajan sivulta. Voisiko johtua siitä että kirjailija vaihtoi Siltalalle.
VastaaPoistaMuistelmakirjasi on yöpöydällä, päästy alkua pidemmälle. :-)
Hyvää jatkoa ja hyviä rivejä toivottaen
Yökyöpeli
Kiitos, hyvä pointti (Siltalalle siirtymisestä)!
VastaaPoistaJa kiitos kirjan ottamisesta yölukemiseksi. :) Tarkalleen ottaen se ei ole muistelmateos vaan autofiktiivinen romaani, mutta tää nyt on tällaista hiustenhalkomista. Ei nimi kirjaa pahenna, toivon. ;)