perjantai 27. toukokuuta 2011

Rajoittaako salassapitovelvollisuus sairaanhoitajan sananvapautta?

No ei tietenkään. 

Mutta siihen malliin tuntuvat jotkut ajattelevan. Suurin osa HS-raadin vastaajista on kuitenkin sitä mieltä, että ihminen ei saa käyttää asemaansa sorron välineenä. (Raadilta ei tosin kysytty mitään sairanhoitajista, mutta minä näen tässä paralleelin.) Kyse on nyt kansanedustajista. Kansanedustaja ei saa laukoa rasistisia kommentteja. 

Jotkut ajattelevat, että sanavapautta ei saa koskaan rajoittaa, ei milloinkaan, ei millään verukkeella.

Hmm. Katsotaanpa. Entäpä jos Hoitaja Hakkarainen heittäisi herjaa potilaista julkisesti, kertoisi vaikkapa juorulehdille jonkun kuuluisan potilaan intiimeistä vaivoista. Toteuttaisiko hän vain sananvapauttaan vai satuttaisiko toista ihmistä? Vastausta tuskin tarvitsee rautalangasta vääntää.

Joissan ammateissa vain ei saa puhua mitä sattuu ja milloin sattuu. 

Sanavapaus ei ole oikeus, joka jyrää alleen kaiken muun.


*****

(Kuva on linkitetty Fb-ryhmästä "Vain raukka on rasisti".)

5 kommenttia:

  1. Joo, on aika vähän asioita (jos mitään?), jotka voidaan määritellä ja normittaa ihan aukottomasti ("tämä pätee aina ja kaikissa tilanteissa"). Sananvapaus on hieno asia, etenkin kun ajattelee sellaisia paikkoja joissa sitä ei ole. Mutta niin, onko missään totaalista sananvapautta?

    Viime kädessä koen, että ainakin tällaisissa tilanteissa homma palautuu niinkin tylsään ja vanhanaikaiseen asiaan kuin hyviin käytöstapoihin. Kaikilta, lapsista lähtien, voi odottaa sellaisia, ja tietyssä asemassa olevilta ihmisiltä muitakin enemmän. Joskus - useinkin - rajoja ja tabuja on aiheellista rikkoa, jos sillä saatetaan saavuttaa jotain tavoittelemisen arvoista. Mutta itse en luokittelisi näitä herra Hakkaraisen performansseja sen sortin demonstraatioiksi...

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä Suomessa (voi olla muuallakin) on kerta kaikkiaan huonosti hoidossa koko rasismi- ja maahanmuuttokeskustelu. Siinä huhkitaan puolin ja toisin argumentein, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

    Etsin kuluneella viikolla opetusmatskua eli tekstjä netistä (/lehdistä), joissa olisi käsitelty mamuja ja työtä. Löytyikö sellaisia valtakunnallisista lehdistä? Ei. Vaikka esim. Hesarista sanotaan, että se olisi mamu-myönteinen, niin sielläkin uutiset liittyvät työttömyyteen ja bussikuskeihin. Syytän siis mediaakin tästä yksipuolisesta asian käsittelystä. On naurettavaa (ja surullista), että keskustelu mamuista ja rasismista käydään ilman mamuja.

    Näen kuitenkin valoa tunnelin päässä ja tämän keskustelun alkuna, jossa ehkä jossain vaiheessa nämä ääripäät lähenevät toisiaan, ja keskusteluun ottaa osaa myös ne, jotka ovat keskustelun aiheena.

    Tai sitten keskustelulla ajetaan omia pyrkimyksiä, tavoitetta voi vain kauhistella.

    VastaaPoista
  3. HS:sä oli joskus, aikoja sitten Anne holtin haastattelu.

    Anne Holt kertoi sanoneensa tyttärensä ystävälle joka kutsui häntä läskiksi, että: "Sinä saat ajatella noin, ja se voi olla vähän tottakin, mutta toista ihmistä et saa loukata ulkonäön tai minkään muunkaan sellaisen perusteella joka on osa hänen olemustaan."


    Sananvapaus ei ole vapautta sanoa mitä tahansa. Ei etenkään julkisuudessa, eikä etenkään jos toimii aloilla joissa on tekemisissä ihmisten henkilökohtaisen elämän kanssa.

    VastaaPoista
  4. Niin, ajatella saa mitä tahansa missä tahansa, mutta toista ihmistä ei saa sortaa tai satuttaa. Sen ymmärtää jo lapsikin.

    Peijan kommentti rajojen ja tabujen rikkomisesta oli myös hyvä. Joskus rajat ja tabut ovatkin niitä, jotka satuttavat ihmistä. Silloin niistä pitää puhua, ei vain ajatella niitä mielessään.

    VastaaPoista
  5. Ei ole rajojen rikkomista sanoa neekeri.
    Vähän niin kuin homon ei pitäisi olla haukkumasana.

    Tuntuu että loppujen lopuksi kuulen vain kehuja Hakkaraisesta, joten on ihan jees lukea tällainen lyhyt ytemikäs pätkä siitä, mitä itsekin tunnen.

    VastaaPoista