Luen parhaillaan Helmi Kekkosen romaania Valinta. Olin hereillä pitkään yli nukkumaanmenoaikani, koska en malttanut lopettaa kauniiden lauseiden lukemista.
Kamila Shamsie sanoi kerran, että hän ei pidä kriitikoiden käyttämästä termistä "luminous prose" - hohtaako teksti muka valoa, jos kirja tyrkätään pimeään huoneeseen? Siitä huolimatta haluan käyttää tuota sanaparia Valinnasta. Se on loistavaa proosaa.
Kuulasta proosaa.
Valinta tuo minulle oudon lohdullisen tunteen: sen hiipuileva surumielisyys ja herkkä tunne siitä, että ihminen voi myös haavoittua, osuu tällä hetkellä juuri oikeaan paikkaan.
Kiitos Helmi!
Luminous prose on täsmälleen oikea ilmaus. Suosittelisin Valintaa lokakuuhun, kaikille niille, joilla on haikea mieli ja märkä ikkuna. ;)
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä, Seija! Hieno termi tuo luminous prose. (Ja kiitos Mangopuustasi. Se pääsi kirjahyllyssäni Juhani Syrjän Omenatarhan viereen.)
VastaaPoistaOi, pääsin klassikon viereen! :)
VastaaPoista