sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Pohjan akan viime metrit

Viikonloppu Pohjan akan parissa. Se onkin ollut ajatushyllyllä monta kuukautta, muhinut siellä ja murissut. Perjantaina sain kustantajalta viimeisimmät kommentit, ja kirja ilmestyy ajallaan Kalevalanpäivänä.

On se vain ihmeellistä. Että saa tehdä tätä työtä.

Välillä keskeytän kirjoittamisen ja puhun puhelimessa. Tällä hetkellä osaan keskustella lähinnä verbeistä: "Mitä autot tekee? Joo, kurvaa on hyvä, kiitos." 

Välillä vaalikampanjoin. Kuopuksen vaunuihinkin hankin kampanjapallon, jolle hiukan hymyiltiin rappukäytävässä. Hyvä hymy se oli, vaikka hymyilijä tituleerasikin minua "vihreäksi tytöksi"... Vihreys näemmä nuorentaa. Olen sentään moisia hymyilijöitä vanhempi.

Haaviston ilmapallo on muuten vaaleanlila, tietääkseni hymyilijän lempiväri.

 
Istuin muutama viikko sitten kapakassa. Vanhempi mieshenkilö mittaili minua katseellaan ja sanoi ykskantaan: "Biaudet'a sitten äänestät?" Ennen kuin ehdin edes vastata hän huomasi käsilaukkuni (kuva 1, vasemmalla) ja julisti voitonriemuisesti: "Ei kun ihan selvästi Haavistoa!" En tiedä, miten kassini voi olla niin paljastava ja miksi muutoin näytän Biaudet'n kannattajalta. :D

En tiedä, mitä vanhempi mieshenkilö olisi sanonut toisesta lempparikassistani (kuva 2, oikealla). Äänestymiskäyttäymiseeni se ei silti olisi vaikuttanut.



Ulkona näyttää talvelta. Nyt lepuutan ääntäni, koska olen lukenut Pohjan akkaa ääneen useamman tunnin, ihan vain tekstin rytmin takia. Lähden ihan kohta ulos. Mietiskelen mielessäni, miksi joudun aina kävelemään yksin lumisateessa ja näissä kimaltelevissa postikorttimaisemissa, kun se olisi ihaninta tehdä tassu tassussa? Vaan ehkäpä tämä on kirjailijan osa: pitää olla jostain haikea niin saa kosken pauhinaa ja jonkinmoista murinaa tekstiin. Kuka sitä pelkästä kermakakusta ja eroottisista aamiaisista jaksaisi lukea? Välillä on sanottava, että nyt perkele.

Sitä kutsutaan kaiketi särmäksi. (Mutta oli se nyt vähän vihjekin.)

No niin.

Pohjan akka on ylpeä kotka, satapäinen peto ja graniittipylväs. Jatkan kohta kässärin parissa.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja energiaa Akkamaiseen loppurutistukseen!

    Eka laukku on Koijärvi meets 2010-luvun trendikkyys, tokalla et kyllä olisi päässyt Biaudetin porukoista kuin korkeintaan Saulin kyytiin! ; D Täähän on kivempaa kuin kraniologia konsanaan!

    VastaaPoista
  2. Tunnenkin oloni varsin akkamaiseksi. ;) Hyvä analyysi kasseista, kyllä! Tosin luulen, että lila kassi ei ole kuvassa edukseen -- oikeasti se on ihana karkki!

    VastaaPoista