Ajattelen yhä

...siis olen vielä täällä, hereillä ja mietteissäni koneen äärellä.

Tällä viikolla olen kulkenut kaupungilla pukeutuneena Marilyn Monroeksi, antanut ystäväpariskunnalle lahjaksi Nightwishin liput, kirjoittanut ja siivonnut. Erityisesti siivonnut, pienen palan kerrallaan.

Viime vuoden keväällä aloitin blogissani Viikkosiivous-sarjan. Kuuntelin radiosta sunnuntaikuunnelmaa ja siivosin taloa. Viisi niitä blogitekstejä sitten syntyi, mutta noiden viikkojen aikana ehdin miettiä paljon siivoamisen merkitystä ja elämää ylipäätään - ja tietenkin nauttia hyvistä radiokuunnelmista. Nyt siivoamiseni on hidasta. Ehkä pitäisi etsiä taas se kuunnelmakanava (YLE Radio 1). Tänään siellä olisi ollut Itkupaju. 

itkupaju eli weeping willow

Mutta kyllä minä sentään tiskasin! Ja viikkasin vihdoinkin tuolin selkämykselle jättämäni perhoskuvioisen silkkiaamutakin talteen. Heitin yhden punaisen pyyhkeen kylpyhuoneesta pyykkikoriin. Pientä, niin kovin pientä, mutta isompi kivistäisi käsiäni.

Itkupaju tulee muuten uusintana maanantaina ja lauantaina. Se perustuu Hubert Selby Juniorin romaaniin The Willow Tree. Itkupajusta on myös laulu, Grandaddyn Underneath the Weeping Willow.

Tämä itkupaju lähtee nyt tästä nukkumaan ja toivottaa rauhallista, katkeamatonta unta itse kullekin. Tosin tuore unitutkimus näyttäisi viittaavan siihen, että joillekin sopii pätkissä nukkuminen. Kaipa se riippuu siitä, mitä noina aamuyön tunteina tekee: ei voi olla kovin terveellistä herätä tuskailemaan tilannetta, itkemään ennen kuin saa edes silmänsä auki. Mieluummin sitä sitten nousee ylös ja kirjoittaa, antaa sisälle sullottujen sanojen vyöryä ulos, yksityisiin kansioihin ja  myöhempään käyttöön.

Siitä tämä kirjailijan ammatti on kiitollinen. Kun saa yölläkin tehdä työtä.