Naistenpäivää!

Kahdeksas päivä maaliskuuta. 

Poika tuli koulusta ja toivotti hyvää naistenpäivää, sydäntäni lämmitti. Olisipa meillä (niin kuin monessa muussa maassa) myös miestenpäivä, niin voisin toivottaa nuorelle miehelle sellaista.

Bloggaajat ovat nostaneet naistenpäivän esille monin eri tavoin:

Mari A on listannut blogiinsa tiukkaa faktaa naisten oikeuksien kehityksestä Suomessa.

Miina Supinen kertoo Sokeripala-blogissaan tärkeästä, juuri ilmestyneestä kirjasta nimeltä Pimppini on valloillaan

ja Opuscolon Valkoinen kirahvi listaa muita naisvoimaa uhkuvia kirjoja.

Anu Holopainen muistuttaa Kirjailijan kävelyretkissä siitä, että maailmassa on yhä paljon korjattavaa. 

Kirsti Ellilä Kirjailijan häiriöklinikalta puolestaan kertoo, miten voimme ihan käytännössäkin auttaa siskoa kehitysmaassa.

Niin. Minua suuresti ärsyttää sellainen "feminismiä ei enää tarvita" -asenne. Tästä aiheesta puhuu napakasti Ani di Franco Metro-lehdessä. Sen ehdin lukea odotellessani poliisilaitoksella uutta hienoa passiani, mutta netistä en kotona linkkiä löytänyt. Minua ärsyttää tuo "feminismi ajaa vain naisten asiaa, minä kannatan kaikkien tasa-arvoa" -hurskastelu. Entäs sitten Unicefin lasten oikeuksien julistus? Sanooko joku nyt, että nuo ne ajavat vain lasten asiaa, minäpä kannatan kaikenikäisten oikeuksia? Ja jos puhutaan Itämerestä tai vaikkapa Saimaan norpasta, niin tullaanko sössöttämään, että ei kun kaikki eläimet ja meret on yhtä tärkeitä, ihan on typerää tuollainen Itämeren suosiminen!

Aiheesta lisää monilta eri kanteilta vaikkapa Feministien vuoro -blogissa. Siellä on muun muassa Johanna Hiitolan ja Anna Moringin kirjoituksia telaketjujen tältä ja tuolta puolen.

 

No niin. Näemmä suututtaa tänään kaikki. Suututtaa mukamas, mutta oikeasti surettaa. Kivun kalvava kipuna, ja niin edelleen. Elämä ja maailma. 

Kai tämäkin on sitten akkavoimaa, en tiedä. Sen kunniaksi ja julkkareita muistellessani liitän tähän muutaman iloisen, onnellisen sahansoittokuvan. Koska elämässä on myös oikeasti ihania, kauniita asioita, hyviä muistoja ja onnellista mieltä. Vilvoittavaa, taianomaista lumisadetta aavikolla. Tai vaikka tuntureilla.

Ei se ihan hetkessä sula pois, pelkäksi itkuksi illassa muutu. Hauras kiteen kauneus.

Sahansoittaja Aarne Laasonen kuvassa oikealla.

Tuli sieltä ääni, kuin Uduttaren valitusta. Tai sinne päin...