Viiniä kalliolla (ja kirjajutustelua)

Lasse's homepage

Olin äsken meressä uimassa, kun kalliolla istuvat ihmiset huhusivat, haluaisinko kenties hiukan viiniä. No, miksen haluaisi, tietenkin haluan! Muutin uintisuunta ja annoin ponnaripäisen herrasmiehen vetää minut vedestä. Gentlemanniksi hänet tunnistin helposti siitä, että hän päättäväisesti teititteli minua läpi tapaamisemme. Sain käteeni pahvimukillisen pehmeää punaviiniä, ja siinä auringossa istuskellessamme juttelimme kirjoista, kesästä ja siitä, millaista on olla veturinkuljettaja tai kantaa päivät pitkät kiviä. Tämä iloinen joukkio oli tarjonnut juotavaa muillekin kallion ohi uineille, mutta minä olin ensimmäinen, joka ei kroolannut kiiruusti ohi.

Tällaisista kohtaamisista syntyy juuri oikeanlaisia kesämuistoja. Hyräillen kävelin takaisin kotiin.

Minua kutkuttaa uuden kalliotuttavuuteni suosittelema James Ellroy, jolta en ole koskaan lukenut mitään. Nyt voisi olla hyvä hetki uppoutua murhadekkariin. Ehkäpä haen kirjastosta Hurmeisen kuun, jota Kuutar lukupäiväkirjassaan suositteli. On kiva saada kirjasuosituksia; nekin ovat lahjoja. Suosittelujen ansiosta luin Sinisalon Sankaritkin ja aiemmin Paul Austerin Näkymättömän ja joskus monta vuotta sitten Supernaiivin, jota rakastin! 

"Istahdan penkille katselemaan ihmisiä. Minulle tekee hyvää nähdä, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole minä. Että on olemassa niin paljon muita. Tunnen hellyyttä heitä kohtaan. Useimmat heistä tekevät parhaansa. Minäkin teen parhaani."

(Erlend Loe: Supernaiivi, s.188. Kirjasta voi lukea lisää vaikkapa Lunaran vanhasta lukunurkasta.)

Viiniä kalliolla nauttineille neljälle ihanuudelle lähetän tässä kiitokset ja terveiset, jos sattuvat löytämään blogini! Saitte aurinkoni paistamaan kirkkaammin ja veden entistä leppeämmäksi.