maanantai 3. tammikuuta 2011

Tämän päivän Hesarissa

Helsingin Sanomissa on nyt sitten vaimon & minun parihaastattelu, Kuutti ja Nappi-kissa ovat myös mukana. Juttu on tosi valoisa ja myönteinen. :)

Kirja-arvioiden lisäksi lehdissä näkyy siis silloin tällöin myös kirjailijan naama. Olen miettinyt paljon sitä, miten media luo jostain kirjailijasta tietynlaisen kuvan, ja mitä itse voimme tehdä tasapainottaaksemme vaikutelmaa. Yksi tämän blogin tarkoituksista onkin luoda kanava, jonka kautta saan puhua myös taiteellisista intohimoista ja kirjallisista kiinnostuksenkohteista. Pitemmän päälle se taitaa olla lukijoillekin antoisampaa, vaikka mukavahan se on ihmissuhteistakin lueskella.

Minun tai oikeammin Mangopuun kohdalla media on nostanut kaksi aihetta yli muiden: lesbouden ja hihhuliuskonnon. Esimerkiksi MeNaisten kevään haastattelussa keskityttiin juuri julkaistun romaanin uskontoteemaan, syksyn artikkelissa olikin jo mukana vaimo ja vastasyntynyt Kuutti-poika. Kirjallisuudenopintojani ei ole erityisesti painotettu, paitsi tietenkin Ylioppilas-lehdessä.

Varsinaista kirjailijahaastattelua Hesari ei ole pyytänyt. Ehkäpä lesboudella on enemmän uutisarvoa. ;) Itse kyllä koen kirjailijantyöni asiana, jonka eteen olen tehnyt enemmän töitä ja joka on mielestäni kiinnostavampi kuin seksuaalinen suuntautumiseni. Mutta kiva, että tekivät jutun. Haastattelija ja kuvaaja olivat mukavia, tarjosimme heille kahvitkin. Eikä ihmissuhdejuttuja tulisi tietenkään vähätellä, elitismiähän se sellainenkin nenännyrpistely on.

Olen iloinen, että maakuntalehdet ovat halunneet haastatteluja, ja erityisen onnellinen Tehy-lehden kansikuvajutusta. Kirjamessuilla olen tavannut useita ihmisiä, jotka muistavat minut Voimala-ohjelmasta. Mediahuomiolla on merkityksensä: jollain laillahan ihmisten pitää kuulla siitä, että tällainenkin kirja on julkaistu. Semminkin, kun kirjakaupat usein keskittyvät muutamaan suureen nimeen ja odottavat lukijoiden tilaavan muut kirjat erikseen. Mitenkäs tilaat, jos et ole edes kuullut?

Pitkissä haastatteluissa tutustuu myös toimittajaan. Avun ja MeNaisten juttujen ansiosta seurailen nykyään Eve Hietamiehen ja Taina Latvalan töitä. Molemmat hyviä kirjoittajia ja miellyttäviä ihmisiä. Latvalan Paljastuskirjan luin heti ja pidin paljon; Hietamiehen Yösyöttö on vielä lukematta, koska aihe saa minut yhä epäterveen liikuttuneeksi: ajatelkaa nyt pientä vauvaa, jonka äiti hylkää noin vain! Ajatuskin itkettää. Äiti-tytär Hirvisaari-Hietamiehen käsikirjoittaman, erinomaisen Tauno Tukevan sota –televisioleffan katselin ja sekin itketti, kun Tauno joutui lähtemään rintamalle ja jättämään lapsensa ja raskaana olevan vaimonsa kotiin.

Mietin, mistä seuraavan romaanini ilmestyttyä kirjoitetaan, vai kirjoitetaanko enää mistään. Tai ehkäpä sitten keskitytään enemmän romaanin kieleen ja rakenteeseen – asioihin, joita onkin käsitelty paljon kirjablogeissa. Kiitos siitä!


10 kommenttia:

  1. Hei! Minä olin iloinen, kun Mangopuun alla oli KirjaIN -lehdessä esiteltävänä. Hienoa nähdä se seurassa, johon se kuuluukin.

    Suomessa kaikki media elää ainakin suurimmaksi osaksi omaa elämäänsä omilla ehdoillaan, niinhän se tuppaa menemään. Pitää osata käyttää sitä hyväkseen. Antamanne lesboperhehaastattelut ovat hyvin arvokkaita tasa-arvon edistäjiä, ilman muuta myös myynnin edistämistä ja näkyvyyden saamista mutta kääntöpuolena voi juuri olla tuo mainitsemasi "lesbo-" tmv. -leima kirjasi ylle. Saattaahan se olla niinkin, että seuraavan ja sitä seuraavan kirjan jälkeen leima on menettänyt uutisarvonsa ja voidaan keskittyä siihen olennaiseen: kirjailijan kirjoittamaan tekstiin.

    Hyvin se menee!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Tuo tasa-arvo -kommentti oli hyvä. Siksikin sitä tykkää haastatteluissa käydä. Ja kirjoitimmehan me molemmat (Anna & minä) myös Kaikki muuttuu paremmaksi -kirjaan siitä samasta syystä. :)

    VastaaPoista
  3. Säntäsin heti avaamaan Hesarin - Siellähän te tosiaan olette, oikein superjulkkikset kun teitä näkee milloin missäkin :) Onneksi olkoon. Menenpä lukemaan tarkemmin...

    VastaaPoista
  4. Täytyypä käydä kirjastossa katsomassa Hesari:) Tykkäsin näistä sinun media-aiheeseen liittyvistä viisaista ja näkemyksellisistä pohdiskeluistasi; ne antoivat uskoa elämään, että tässä sittenkin on jotain järkeä, kun etenkin joulumassojen menoa sivusta seuraillessa pääsi syntymään absurdi ahdistuksenpoikanen, että tällainenkö maailma on = "aivot narikkaan ja menoksi".. Joten taas on helppo muistaa, että maailma on sellainen, millaisena sen haluaa nähdä - ja sen, mihin silmänsä ja korvansa kallistaa, VOI vielä toistaiseksi itse valita:) Onnea ja menestystä teille kaikille tänäkin vuonna 2011!

    VastaaPoista
  5. Edellinen siis Jyringin Eevalta - en onnistunut liittämään blogiprofiiliani tai muutakaan lisätietoa nimeen:)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Eeva! En muuten onnistunut löytämään blogiasi. Vinkkaathan, kun se näkyy jossakin!

    VastaaPoista
  7. Aivan positiivinen juttu! Mutta on tuo suuntauksilla tyypittely aika huvittavaa: "Hottentotti-pariskunta Anna ja Seija elävät ihan normaalia perhe-elämää. Hottentoteilla ja muilla neekereillä on myös perheitä, he ovat ihan samanlaisia kuin minä ja sinä, paitsi että ovat hottentotteja ja neekereitä". Oudossa leima-maailmassa vielä elämme, vaikka paljon edistystä on tapahtunutkin (suhteessa siis siihen täysin pimeään keskiaikaan mikä vielä 60-luvun alkupuolellakin vallitsi).

    VastaaPoista
  8. Kiitos kirjasta, juuri sain sen luettua ja bloggasin! Ja Hesarinkin haastiksen luin, eka mielipide just se, että "minkä hiton takia kirjailijaa haastatellaan sen perhe-elämästä eikä sen kirjasta".

    VastaaPoista
  9. Minä tulen myös kiittämään kirjasta! Luin sitä koko eilisen päivän ja pidin todella todella paljon :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Salla ja Naakku - lisäsin blogilinkit sivupalkkiini. :)

    VastaaPoista