Eino Leinohan se sellaisia kyseli. Kuuntelin Radioteatterin kuunnelman Löysäläisen laulu. Olipa hyvä! Toinen osa tulee ensi sunnuntaina.
Pudistelin leivänmuruja paahtimen sisältä ja siivoilin nahistuneita kurkunpätkiä jääkaapista. Pitäisi ostaa lisää juustoa, ajattelin. Tällaista tämä on, apurahojen odottelu ja pienellä pennillä elely. "Maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies". Tai enhän minä nyt sentään kirjaton ole. ;)
Löysäläisen laulu kertoo Leinon elämästä, dialogin lomaan on sijoitettu hänen runojaan. Hienoa kuunneltavaa.
Leino sai 20 000 markan kansalaispalkinnon, jolla hän perusti säätiön tukemaan suomalaisia kirjailijoita. Jatkuvissa rahavaikeuksissa elävä runoilija taisi ottaa säätiöltä omiin tarpeisiinsakin. Ja miksei olisi ottanut? Onhan se nyt piru, että runoilijaa ei omana aikanaan osattu arvostaa! "Onko tarkoitus tappaa minut nälkään?" hän kysyi.
Leino otti kantaa. Totta kai. Jotta edes hautakummulla ei päästäisi sanomaan: "Hän vaikeni. Hän hyväksyi."
Kuunnelman jälkeen pakkasin vauvan vaunuihin ja kävelin lähikauppaan. Sain maksettua ostokset bonuksilla. Nyt on taas pöydässä juustoa.
(kuva on Otto Mannisen ottama, SKS:n kokoelmat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti