Harri István Mäen Kraatterin lapset, Helen Mosterin Hylky ja Petteri Paksuniemen Jouten. Hienoja kirjoja kaikki!Heti Kalevala-luennon jälkeen suuntaan kirjanjulkkareihin.
Istuin äsken yliopiston Metsätalossa lounaalla Elina Loisan kanssa, juttelimme muun muassa kirjajulkkareista. Siis yleisellä tasolla. Miten tärkeää onkaan se, että kirjailija saa juhlistaa työtään, jolle on omistanut ehkä moniakin vuosia. Ja vaikka itse kirjoittaminen veisikin "vain" x kuukautta tai y vuotta, ajatteluprosessi ja idean hahmottelu vie aina kauemmin.
Tämä työ on ihanaa. Siinä saa sukeltaa syvälle, niin vanhoihin kuin uusiinkiin aiheisiin. Saa kertoa tarinoita.Ja kaiken taustalla väräjää jo idea kolmannestakin romaanista. Saa väristä. Annan sen kasvaa jossain mielen perukoilla tämän vuoden loppuun asti ennen kuin edes harkitsen kirjoittamista. Luen aiheeseen liittyviä juttuja, käyn taidenäyttelyissä, haistelen ja maistelen sitä maailmaa, jonka kanssa elän seuraavan vuoden, kaksi.
Kakkosromaanin muokkauksen ohella työstän syksyllä ilmestyvää keittokirjaa - meillä syödään tällä hetkellä tosi paljon kaikkea todella luovaa ja villiä. Syöminen tuo tarpeellisia taukoja läppärin nakuttamisen lomaan. Ja joskus on tosiaan hyvä olla vain jouten.
Kolmesta tänään ilmestyvästä Avaimen kirjasta bloggaan vielä jossain vaiheessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti