Hattarakauppias saa puheenvuoron

Yliopisto-lehden kannessa komeili valokuva Vrouw Mariasta, meren pohjaan päätyneestä kauppalaivasta. "Lokakuussa 1771 Suomenlahdella nousi ankara myrsky. Pietariin matkalla ollut Vrouw Maria upposi, mutta koko miehistö pelastui läheiselle luodolle. Laivan tarina ei ole edelleenkään lopussa." Melkein tartuin puhelimeen soittaakseni kustannuspäällikölle: No ny ne on tehneet jutun Helen Mosterin Hylystä mainitsematta kertaakaan koko kirjaa!

Ihan kihisin kiukusta. Juu! Ei ole tarina lopussa, mutta olisi artikkelissa sentään voitu mainita edes Mosterin romaanin nimi.

Ystäväni Hattarakauppias (sillä nimellä hänet tunnetaan Mangopuun alla) kuitenkin ehti rauhoitella minua. Hän kertoi (ehkä hiukkasen huvittuneena), että Vrouw Maria ja Mosterin romaanin Vrouw Helena ovat kaksi eri asiaa. 

No. Minkä minä sille voin, etten ollut Suomessa vuonna 2000. Silloinhan Vrouw Maria nostettiin meren pohjasta. Uutiset jäivät huomaamatta.

Moster itse mainitsee Vrouw Marian innoittaneen häntä, mutta niinhän tarinat usein saavat alkunsa. Tapahtuu jotain mielenkiintoista, jokin outo asia nousee pintaan, ja kirjailija saa idean. Hylyn kirjoittamisesta parhaiten kertoo itse kirjailija Avaimen kuukauden jutussaan (Mikä on Hylyn sanoma?). Kirjasta on olemassa myös youtube-video.

Hattarakauppiaskin luki Yliopisto-lehden artikkelin: hänestä se oli erityisen kiinnostava romaanin lukemisen jälkeen. Vaihdoimme ajatuksia Hylystä muutenkin. Sain luvan julkaista Hattarakauppiaan lukijakommentit blogissani, joten tässä niitä tulee, pieninä paloina:

"Kirja oli mukavaa ja viihdyttävää luettavaa, ja historiallisessa osuudessa oli uskottavan tuntuista ajankuvaa. Muutenkin kirjoittajan perehtyneisyys tekee vaikutuksen, niin historian, merenkulkun, posliiniastioiden valmistuksen, kuin esim. sukeltamisenkin osalta."

"Toisaalta henkilöhahmoissa oli jotain stereotyyppistä - arka taiteellinen poika, ankara isä, tunteeton bisnesnainen-äiti... Historiallisessa osuudessa henkilöt tuntuivat jotenkin uskottavammilta ja "syvemmiltä". Mietin jopa, olisiko tämä voinut olla kokonaan historiallinen romaani...?"

"Kirjan luvuilla on hassut nimet, ehkä se on silmänisku perinteiselle tekniikalle, en tiedä - "Meren houkutus kasvaa", "Kylmät vaunut matkaavat Amsterdamiin", "Katariina saa idean puutarhassa" jne..."

Hattarakauppias piti kirjaa hyvänä lukuromaanina. Romaanin pituuskin taisi olla hänestä mainio: ei turhaan venytetty tai toisaalta liian tiiviskään. 

Ja ihan eri tavalla itsekin katselen nykyään merta, laivoja ja vanhoja posliinikuppeja. Yliopisto-lehden artikkelia suosittelen myös.

*****

Kuvan linkitin Helsingin yliopiston sivuilta: se on Terhi Ekebomin kuvitusta Vrouw Maria -artikkelista.