Mikä kirja vapuksi?

Tässä on girl-poweria ja tässä on bitch, joka puhuu! Asiaa ja joskus asian vierestä, mutta aina yhtä suorin sanoin.

Anna-Lena Laurénin Sitten saavuin Moskovaan (Sedan jag kom till Moskva) on minun valintani vappukirjaksi. Kaikesta en ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta hänen röyhkeää huumoriaan rakastan. Asenteessa on jotain samaa kuin Elina Loisan Julkeissa, joista kirjoitin aikaisemmin blogissani. Se on oikeastaan yllättävää, koska kirjojen maailma, elämänasenne ja henkilöiden arvot ovat niin erilaisia. Ehkäpä yhdistävä tekijä onkin nimenomaan julkeus sanoa ääneen se, mitä muut eivät kehtaa. Toisaalta minulle tuli mieleen myös Mark Levengood tällaisten pienten, viisaiden lauseiden takia: "Silloin kun unohtaa itsensä, on onnellinen." 

On hyvä, että ihminen joutuu huolehtimaan jostakusta toisesta, ei vain itsestään. Siitä tulee onnelliseksi ja maailmasta tulee hippusen parempi paikka.

Tämänkin kirjan kohdalla kriitikoiden vastaanotto on ollut vaihtelevaa. Helsingin Sanomissa epäiltiin huvittuneena, että mitä se Laurén siellä Moskovassa hoitikaan: deitti- vai uutispalvelua? Kriitikon mielestä kirja voisi olla nimeltään yhtä hyvin "Sitten saavuin Keuruulle". Keskisuomalaiselta ei Laurénin itseironia jäänyt huomaamatta. Omanlaistaan itseironiaahan on jo kirjan nimi, joka ymmärtääkseni viittaa Bulgakovin romaaniin Saatana saapuu Moskovaan.

Kyllä Laurén minun mielestäni on onnistunut hakemaan paikkansa sirokaja dusain joukossa. Pikkusieluisuutta ja tärkeilevää opettavaisuutta tästä kirjasta on turha hakea. Asennetta ja korkeiden korkojen kopinaa sitten sitäkin enemmän.