Tänä aamuna katselin Taavi Kassilan haastattelua MTV3:lla. Kassila on Suomen epävirallinen Äiti Amman äänitorvi, jolta on ilmestynyt tänä vuonna kirja, Erään etsijän tarina. Vaikka jo kerran päätin, etten pui tässä blogissa entiseen lahkotaustaani liittyviä asioita, niin tässä sitä tekstiä nyt tulee! Sen verran pisti sisuksi.
Kaikki, mitä Taavi Kassila kertoi Amma-yhteisöstä, pätee myös Krishna-liikkeeseen. Kaikki. Muutamat termit ovat erilaisia, mutta samalla tavalla kummassakin saarnaataan uskontojen yhtäläisyydestä ja ihmisten tasa-arvoisesta asemasta henkisinä sieluina. Kassila vertasi maailman uskontoja saman kukan eri terälehtiin. Kaunista. Niin mekin Krishna-liikkeessä opetimme. Puhuimme rakkauden voimasta, pyyteettömästä palvelusta, mielenrauhasta ja sanatana-dharmasta.
Samaa soopaa se on kaikki.
Ihmiset ovat aina yhtä yllättyneitä, kun saavat tietää, miten konservatiivista ja sääntöjen rajoittamaa elämää Krishna-temppeleissä vietetään. Toki siellä pyörii liberaalimpaakin porukkaa. Näin ymmärtääkseni myös Amman liikkeessä. Nuo ”Krishnan ystävät” voi vetää tarpeen tullen esiin, kun edustetaan uskontoa julkisuudessa. Kassilan olemus on rauhallisen hyväksyvä. Tyhmähän se onkin, joka telkkariin menee syntisiä tuomitsemaan. Kyllä se on nähty, miten siinä käy. Katsokaa nyt vaikka, miten paljon ihmisiä erosi kirkosta, kun muutama taitamaton saarnaaja pääsi ääneen.
Onpa mielenkiintoista nähdä, missä ammalaiset menevät kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun ensimmäiset Amman jälkeiset gurut ovat langenneet, uusi vähemmän karismaattinen guruporras astunut valtaan ja organisaation salatut skandaalit paljastuneet. Eihän sitä ulkopuolinen osaa ennustaa, mitä skandaaleita liikkeestä löytyy, mutta suljetussa uskonnollisessa yhteisössä niitä on aina. Järjestöjen suurin haaste ei olekaan se, miten rahoittaa toiminta tai rekrytoida lisää jäseniä. Huomattavasti vaikeampaa on ennaltaehkäistä vääryydet heikompia kohtaan ja toimia eettisellä tavalla silloin, kun vääryyksiä kaikesta ennakoinnista huolimatta tapahtuu. Tämän haasteen kanssa ovat painiskelleet intialaisperäisten liikkeiden ohella muutkin maailman uskonnot, esimerkiksi katolilaisuus ja lestadiolaisuus. Saman kukan terälehtiä, tosiaan.
Aamun ohjelmaa katsellessani kiinnitin erityistä huomiota Amman seuraajiin: heidän ilmeisiinsä ja olemukseensa. He olivat lähes identtisiä Krishna-liikkeen jäsenten kanssa. Mukana oli tiukkailmeisiä, Ammaa lähelle päässeitä valittuja, yksi nainen ja useampi mies. Heistä tulee organisaation johtajia ja guruja sitten, kun Amma kuolee. Hiukan taaempana seurasi autuaasti hymyileviä naisia, tukka siististi keskijakauksella. He ovat varmastikin taitavia rahankerääjiä. Ammaa lähelle päässeiden joukossa vilahti myös muutama äiti lapsen kanssa. Heidän miehillään on tärkeä asema johtoportaassa. Sellainen olin kerran itsekin: varma omasta asemastani, tyytyväinen ja tapahtumiin aktiivisesti osallistuva. Sillä minullahan oli (ainakin joissain temppeleissä) jonkin verran enemmän sananvaltaa kuin tavallisella rivijäsenellä. Olinhan ollut liikkeessä jo kauan.
Kassila toi haastattelussa vahvasti esiin sen, että Amma ei saarnaa ”dogmaa”. Hän hyväksyy jopa kommunistit. Intialaista kenties sekin, koska Krishna-liikkeen perustaja jo aikoinaan viittasi kommunisteihin ja siihen, miten jokainen seuratkoon omaa aatettaan. Me hyväksymme kaikki ihmiset. Krishna hyväksyy jokaisen. (Mutta toiset vain sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset.)
En tiedä, millainen asema ammalaisilla naisilla on. Ammahan on nainen itsekin, joten voimme olettaa tilanteen olevan hiukan parempi kuin Krihna-yhteisöissä. Toisaalta Kassila kertoi opettavansa joogaa miehille. Oletan, että naisryhmällä on naisopettaja. Sukupuolten segregaatio aiheuttaa aina epätasa-arvoa. Amman liike myös pohjautuu vahvasti intialaisuudelle vaatetusta ja tapakulttuuria myöten. Intiassa on pitkät perinteet patriarkaaliselle hierarkialle. Maan naisjärjestöt tekevät aktiivista työtä murtaakseen vanhoja tabuja ja väkivaltaisia sääntöjä. Muutos vie kuitenkin aikaa, enkä usko Ammankaan pystyvän ihmeisiin.
Telkkariohjelma sai siis minut marssimaan koneelle. On se nyt kumma, miten aina vain tuodaan esille näitä Idän Ihmeellisiä Ajattelijoita, jotka onnistuvat brändäämään itsensä mielenrauhaa maitovanukkaan värisessä kaavussa tarjoileviksi joogeiksi. Ammalaisten brändi on tietenkin hiukan erilainen kuin krishnalaisten. Ehkäpä he ovat tarkkailleet muiden lahkojen heikkouksia ja päättäneet, etteivät ainakaan lähde kaduille myymään väkisin ihmisille kirjoja. Monella tavalla liikkeen toiminta kuitenkin muistuttaa minua entisestä elämästäni ja Krishna-liikkeen historiasta ennen minun aikaani. Erityisesti Amman ympärille rakennettu henkilöpalvonta vaikuttaa samanlaiselta kuin Krishna-liikkeen alkuajat 1970-luvulla. Yksi vahva johtaja ja hänen tiivis seuraajaryhmänsä, kasvava yhteisö, julkkiskannattajia.
Täysin häikäistynyt ei median edustaja tosin ollut. Haastattelija mainitsi Maharishi Mahesh joogin ja Beatlesit. Kassila myönsikin yhtäläisyydet. (Pakko silti mainita, että Beatleseistä George Harrison oli kylläkin Hare Krishna –liikkeen kannattaja.)
Miksikö minä tästä aiheesta näin paljon kirjoitin? Siksi, että elin 17 vuotta Krishna-yhteisöissä eri puolella maailmaa. Tiedän, mistä puhun. Ärsyttää, kun kaikenmaailman innokkaat saarnamiehet kutsutaan oikein telkkariin, eikä heidän puhettaan edes tunnisteta sananjulistukseksi. Eikö media ole oppinut mitään? Pari vuosikymmentä sitten hare krishnat olivat ilmiö, nyt heidän tilalleen on noussut Äiti Amma. Mitä seuraavaksi? Joku täsmälleen identtinen uskonryhmä astuu esiin, ja heitä sitten hehkutetaan ainutlaatuisena, uutena ilmiönä. Ikään kuin näitä ei nyt olisi ollut maailman sivu.
Kaikki, mitä Taavi Kassila kertoi Amma-yhteisöstä, pätee myös Krishna-liikkeeseen. Kaikki. Muutamat termit ovat erilaisia, mutta samalla tavalla kummassakin saarnaataan uskontojen yhtäläisyydestä ja ihmisten tasa-arvoisesta asemasta henkisinä sieluina. Kassila vertasi maailman uskontoja saman kukan eri terälehtiin. Kaunista. Niin mekin Krishna-liikkeessä opetimme. Puhuimme rakkauden voimasta, pyyteettömästä palvelusta, mielenrauhasta ja sanatana-dharmasta.
Samaa soopaa se on kaikki.
Ihmiset ovat aina yhtä yllättyneitä, kun saavat tietää, miten konservatiivista ja sääntöjen rajoittamaa elämää Krishna-temppeleissä vietetään. Toki siellä pyörii liberaalimpaakin porukkaa. Näin ymmärtääkseni myös Amman liikkeessä. Nuo ”Krishnan ystävät” voi vetää tarpeen tullen esiin, kun edustetaan uskontoa julkisuudessa. Kassilan olemus on rauhallisen hyväksyvä. Tyhmähän se onkin, joka telkkariin menee syntisiä tuomitsemaan. Kyllä se on nähty, miten siinä käy. Katsokaa nyt vaikka, miten paljon ihmisiä erosi kirkosta, kun muutama taitamaton saarnaaja pääsi ääneen.
Onpa mielenkiintoista nähdä, missä ammalaiset menevät kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun ensimmäiset Amman jälkeiset gurut ovat langenneet, uusi vähemmän karismaattinen guruporras astunut valtaan ja organisaation salatut skandaalit paljastuneet. Eihän sitä ulkopuolinen osaa ennustaa, mitä skandaaleita liikkeestä löytyy, mutta suljetussa uskonnollisessa yhteisössä niitä on aina. Järjestöjen suurin haaste ei olekaan se, miten rahoittaa toiminta tai rekrytoida lisää jäseniä. Huomattavasti vaikeampaa on ennaltaehkäistä vääryydet heikompia kohtaan ja toimia eettisellä tavalla silloin, kun vääryyksiä kaikesta ennakoinnista huolimatta tapahtuu. Tämän haasteen kanssa ovat painiskelleet intialaisperäisten liikkeiden ohella muutkin maailman uskonnot, esimerkiksi katolilaisuus ja lestadiolaisuus. Saman kukan terälehtiä, tosiaan.
Aamun ohjelmaa katsellessani kiinnitin erityistä huomiota Amman seuraajiin: heidän ilmeisiinsä ja olemukseensa. He olivat lähes identtisiä Krishna-liikkeen jäsenten kanssa. Mukana oli tiukkailmeisiä, Ammaa lähelle päässeitä valittuja, yksi nainen ja useampi mies. Heistä tulee organisaation johtajia ja guruja sitten, kun Amma kuolee. Hiukan taaempana seurasi autuaasti hymyileviä naisia, tukka siististi keskijakauksella. He ovat varmastikin taitavia rahankerääjiä. Ammaa lähelle päässeiden joukossa vilahti myös muutama äiti lapsen kanssa. Heidän miehillään on tärkeä asema johtoportaassa. Sellainen olin kerran itsekin: varma omasta asemastani, tyytyväinen ja tapahtumiin aktiivisesti osallistuva. Sillä minullahan oli (ainakin joissain temppeleissä) jonkin verran enemmän sananvaltaa kuin tavallisella rivijäsenellä. Olinhan ollut liikkeessä jo kauan.
Kassila toi haastattelussa vahvasti esiin sen, että Amma ei saarnaa ”dogmaa”. Hän hyväksyy jopa kommunistit. Intialaista kenties sekin, koska Krishna-liikkeen perustaja jo aikoinaan viittasi kommunisteihin ja siihen, miten jokainen seuratkoon omaa aatettaan. Me hyväksymme kaikki ihmiset. Krishna hyväksyy jokaisen. (Mutta toiset vain sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset.)
En tiedä, millainen asema ammalaisilla naisilla on. Ammahan on nainen itsekin, joten voimme olettaa tilanteen olevan hiukan parempi kuin Krihna-yhteisöissä. Toisaalta Kassila kertoi opettavansa joogaa miehille. Oletan, että naisryhmällä on naisopettaja. Sukupuolten segregaatio aiheuttaa aina epätasa-arvoa. Amman liike myös pohjautuu vahvasti intialaisuudelle vaatetusta ja tapakulttuuria myöten. Intiassa on pitkät perinteet patriarkaaliselle hierarkialle. Maan naisjärjestöt tekevät aktiivista työtä murtaakseen vanhoja tabuja ja väkivaltaisia sääntöjä. Muutos vie kuitenkin aikaa, enkä usko Ammankaan pystyvän ihmeisiin.
Telkkariohjelma sai siis minut marssimaan koneelle. On se nyt kumma, miten aina vain tuodaan esille näitä Idän Ihmeellisiä Ajattelijoita, jotka onnistuvat brändäämään itsensä mielenrauhaa maitovanukkaan värisessä kaavussa tarjoileviksi joogeiksi. Ammalaisten brändi on tietenkin hiukan erilainen kuin krishnalaisten. Ehkäpä he ovat tarkkailleet muiden lahkojen heikkouksia ja päättäneet, etteivät ainakaan lähde kaduille myymään väkisin ihmisille kirjoja. Monella tavalla liikkeen toiminta kuitenkin muistuttaa minua entisestä elämästäni ja Krishna-liikkeen historiasta ennen minun aikaani. Erityisesti Amman ympärille rakennettu henkilöpalvonta vaikuttaa samanlaiselta kuin Krishna-liikkeen alkuajat 1970-luvulla. Yksi vahva johtaja ja hänen tiivis seuraajaryhmänsä, kasvava yhteisö, julkkiskannattajia.
Täysin häikäistynyt ei median edustaja tosin ollut. Haastattelija mainitsi Maharishi Mahesh joogin ja Beatlesit. Kassila myönsikin yhtäläisyydet. (Pakko silti mainita, että Beatleseistä George Harrison oli kylläkin Hare Krishna –liikkeen kannattaja.)
Miksikö minä tästä aiheesta näin paljon kirjoitin? Siksi, että elin 17 vuotta Krishna-yhteisöissä eri puolella maailmaa. Tiedän, mistä puhun. Ärsyttää, kun kaikenmaailman innokkaat saarnamiehet kutsutaan oikein telkkariin, eikä heidän puhettaan edes tunnisteta sananjulistukseksi. Eikö media ole oppinut mitään? Pari vuosikymmentä sitten hare krishnat olivat ilmiö, nyt heidän tilalleen on noussut Äiti Amma. Mitä seuraavaksi? Joku täsmälleen identtinen uskonryhmä astuu esiin, ja heitä sitten hehkutetaan ainutlaatuisena, uutena ilmiönä. Ikään kuin näitä ei nyt olisi ollut maailman sivu.
Kassilan kirjan, "Erään etsijän tarina" on blogissaan arvioinut Varpu Tavi:
VastaaPoistahttp://varputreenaa.wordpress.com/2010/07/07/eraan-etsijan-tarina/#comment-713
Tosi viisaita puhut, ystävä hyvä! Mielestäni osaat - syvästä tuohtumuksestasi huolimatta - tuoda kritiikkisi esiin analyyttisesti, uskottavasti ja ylimääräistä mustamaalausta välttäen. Niin totta, niin totta.
VastaaPoistaToisaalta liekö mikään koskaan muuttuu, niin kauan (= luultavasti ikuisesti) kuin (joillain) ihmisillä on kaipuu uskonnollisiin elämyksiin & uskonnollisiin ryhmiin kuulumiseen - aina löytyy uusia karismaattisia johtajia, ja heille kuuliaisia seuraajia. Ja mitä enemmän seuraajia, sitä enemmän myös potentiaalisia mustia lampaita joukossa (enkä tällä nyt tarkoita sitä mustaa lammasta, joka karkaa laumasta, vaan sitä, joka haluaa johtaa muita harhaan)...
Niin, lähetin jo yhden viestin bittien, buddhien ja krishnojen taivaaseen. Oletan, ettei sitä ole.
VastaaPoistaKirjoitit hyvin kauniisti, mystisen realisesti ja runollisesti kokemuksistasi, mutta kaiken tämän jälkeen, oletko varma, että kaikki itämainen henkisyys/uskonnollisuus on tavallaan feikkiä, harvojen onnea ja sitäkin maalliselta pohjalta?
Jostain syystä kaikki tähän ketjuun lähetetyt kommentit eivät näy täällä! Tutkin asiaa, sivun asetuksia yms. parhaillaan...
VastaaPoistaAinakin yllä oleva "Lissa lippa vinossa" lähettämä viesti näkyy. :)
Ei lähtökohtaisesti. Mutta joskus tunnistan samankaltaisia piirteitä jossain ryhmässä kuin siinä, missä elin lähemmäs parikymmentä vuotta eli päälle kolmekymppiseksi. Ei se sen kummallisempaa ole. Amman kohdalla jäin pohtimaan myös sitä, miltä hänen aloittamansa liike näyttää vaikkapa vuonna 2045.
En myöskään nostaisi jotain liikettä, aatetta, gurua tai yhteisöä kaikkien muiden yläpuolelle. Uskoisin, että kaikkiin pätevät samat ryhmädynamiikan lainalaisuudet.
Ja vielä lisäisin:
VastaaPoistaEn ole varma mistään paitsi siitä, että mitä todennäköisimmin absoluuttisia varmuuksia ei ole olemassakaan.
En myöskään leimaisi mitään henkisyyttä automaattisesti feikiksi; subjektiivisena kokemuksena se voi olla yksilölle täysin totta. Organisoituja järjestöjä kritisoin kyllä, jos sille päälle satun. :)
Jos ei itse ole kokemuksellisesti ymmärtänyt mistä kaikki maailman uskonnot ja henkiset opetukset kertovat, ei näitä asioita voi ymmärtääkään.
VastaaPoistaSuurikaan opettaja ei voi antaa kenellekään tietoutta ja kokemusta. Itse on pelastettava itsensä.
Opetukset budhaa, Krishnaa tai Ammaa voivat tukea ja auttaa ihmistä oivaltamaan. En ole sitoutunut mihinkään, mutta mietin ryhmää seuran takia. Hieman vastenhakeoisesti, kun en pidä lokeroimisesta.
Kaikissa uskonnoissa ja ryhmissä ihmisiä (suurin osa heistä itseasiassa), jotka puhuvat, mutta eivät ole itsessään kokeneet asioita, eli eivät tiedä todella mistä puhuvat, vaikka uskovatkin. Ei tarvitse uskoa, kun on kokenut, sitten tietää ja kun tietää niin ymmärtää, ettei ymmärrä oikeastaan mitään.
Jos tietoisuutta ei itsellä ole tarpeeksi, ei voi ymmärtää. Sen ymmärrän, jos en vain pysty näkemään, en pysty. Mutta voin kehittää itseäni, näissä ihmissuhteissa ja elämän olosuhteissa. Ihan länsimainen psykologiakin ja itsensä kehittäminen riittävät, jos ei "lahkoihin" ja uskontoihin tahdo lähteä. Paljon voi tehdä hyvää ihan oman elämänsä piirissä kohdellen elämänsä ympärillä olevia ihmisiä hyvin. Itsensä tarkkailulla ja halulla oppia pääsee hyvin pitkälle ja silloin osaa takertumatta lukea kaikista uskonnoista rivien välistä missä siinä puhutaan.
Olen ollut ateisti ja nyt en osaa itseäni lokeroida mihinkään enää. Pystyn tuntemaan ja aistimaan asioita, joita en koskaan uskonut olevankaan. Oman kokemukseni perusteella elämä opettaa, jos haluaa oppia. Antaa niiden olla ammalaisia, budhalaisia ja krishnalaisia, jotka sitä tahtovat. Toki olen joihinkin uskontojen edustajiin törmännyt ja suurin osa ei todellakaan itsessään vielä koe näitä asioita, mutta usko on luja, kun on ehkä nähnyt tai kokenut jotain joka on herättänyt. Ja siihen saattaa sitten jämähtääkin. MOnesti ihmis mielii luulee oivalluksen saatuaan ymmärtävänsä. Kun oivalluksen jälkeen se työ vasta alkaisikin, jotta voisi oivallustaan elää, eikä vain puhua sitä elävänsä. sanoista tekoihin on pitkä matka. Tietäähän sen jos yrittää muuttaa omia tottumuksiaan oli ne mitä tahansa kuin sitä repsahtaa uudestaan ja uudestaan vanhaan. Tulee toistaa samat asiat ajatuksen tasolla ennen kuin se menee tunteiden tasolle ja sitten toiminnan tasolle ja muuttuu tavaksi ja sitä alkaa elämään mitä saarnaa. Kehitys on hidasta. Mieli on sellainen, kun se on. Sen järjestämiseen menee aikaa.. Joitain asioita osaa ilmentää jo toiminnan tasolla kuin toisia asioita joita tahtoisi osata esiintyy vasta ajatuksissa ja sanoissa. Toiset ovat päässeet jo tunteen tasolle. Ja ihmisillä on paaaljon asioita.. paljon opittavaa. Jotta pääsisi lähellekään sinne mitä näillä henkisillä asioilla haetaan.
Ja monet ovat kiinnittyneet dogmiin kuten omiin ajatus ja tunne ja toimintamalleihinkin ja silloin heidän katsantokantansa ja tietoisuutensa ei koskaan pääse kasvamaan siihen mitä näillä uskonnoilla haetaan. Harvat munkit ja nunnatkaan opinnoistaan huolimatta saavuttavat sitä mitä ne ihmiset ovat oivaltaneet itsessään (Budha, Jeesus, Krsihna, Amma ym.)voihan siitä puhua ja kirjoittaa toki mutta se ei vastaa mitenkään omaa kokemusta. Voi myös riidellä ja olla eri mieltä ja kuitenkin kaikki puhuvat todellakin samasta asiasta mutta jos ei näe metsää puilta niin ei näe. Ja monesti tuollaiset järjestöt johon alkaa tulla massoja ihmisiä niin.. no, joukkoon mahtuu monenlaista.
Josko vain sen pitää mielessä ja luottaa omaan kykyyn kehittyä henkisesti niin sen pitäisi riittä. Ihminen itsessään tunnistaa totuuden kun sen kuulee, jos vain on valmis sen kuulemaan. Niinkään ei ole väliä kenen suusta se tulee, tärkeää on tunnistaa se itsessään.
Ja tietysti tulee olla valmis tekemään töitä oman kehityksensä eteen. Jokainen voi opettaa loppupeleissä vain itseään (heijastaa muista itseään). Jokainen voi vain itse sisäisesti tehdä työn ja kaikki ulkopuolelta tuleva on vain apua ja välineitä siihen.
Ihmisen tietoisuuden tason näkee siitä miten (millä rakkaudella)hän kohtelee muita ihmisiä ja itseään.
Jos ei iole kokemuksellisesti ymmärtänyt mistä kaikki maailman uskonnot ja henkiset opetukset kertovat, ei voi ymmärtääkään.
VastaaPoistaSuurikaan opettaja ei voi antaa kenellekään tietoisuutta. Itse on pelastettava itsensä.
Opetukset budhaa, Krishnaa tai Ammaa voivat tukea ja auttaa ihmistä oivaltamaan. En ole sitoutunut mihinkään, mutta mietin ryhmää seuran takia. Hieman vastenhakeoisesti, kun en pidä lokeroimisesta.
Kaikissa uskonnoissa ja ryhmissä ihmisiä (suurin osa heistä itseasiassa), jotka puhuvat, mutta eivät ole itsessään kokeneet asioita, eli eivät tiedä todella mistä puhuvat, vaikka uskovatkin. Ei tarvitse uskoa, kun on kokenut, sitten tietää ja kun tietää niin ymmärtää, ettei ymmärrä oikeastaan mitään.
Jos tietoisuutta ei itsellä ole tarpeeksi, ei voi ymmärtää. Jos en vain pysty näkemään, en pysty. Mutta voin kehittää itseäni, näissä ihmissuhteissa ja elämän olosuhteissa. Ihan länsimainen psykologiakin ja itsensä kehittäminen riittävät, jos ei "lahkoihin" ja uskontoihin tahdo lähteä. Paljon voi tehdä hyvää ihan oman elämänsä piirissä kohdellen elämänsä ympärillä olevia ihmisiä hyvin. Itsensä tarkkailulla ja halulla oppia pääsee hyvin pitkälle ja silloin osaa takertumatta lukea kaikista uskonnoista rivien välistä missä siinä puhutaan.
Olen ollut ateisti ja nyt en osaa itseäni lokeroida mihinkään enää. Pystyn tuntemaan ja aistimaan asioita, joita en koskaan uskonut olevankaan. Elämä opettaa, jos haluaa oppia. Antaa niiden olla ammalaisia, budhalaisia ja krishnalaisia, jotka sitä tahtovat.
Toki olen joihinkin uskontojen edustajiin törmännyt ja suurin osa ei todellakaan itsessään vielä koe näitä asioita, mutta usko on luja, kun on ehkä nähnyt tai kokenut jotain, joka on herättänyt. Monesti ihmis mielii luulee oivalluksen saatuaan ymmärtävänsä. Kun oivalluksen jälkeen se työ vasta alkaisikin, jotta voisi oivallustaan elää, eikä vain puhua sitä elävänsä. sanoista tekoihin on pitkä matka. Tietäähän sen, jos yrittää muuttaa omia tottumuksiaan oli ne mitä tahansa, sitä repsahtaa uudestaan ja uudestaan vanhaan. Tulee toistaa samat asiat ajatuksen tasolla ennen kuin se menee tunteiden tasolle ja sitten toiminnan tasolle ja muuttuu tavaksi ja sitä alkaa elämään mitä saarnaa. Kehitys on hidasta. Mieli on sellainen, kun se on. Sen järjestämiseen menee aikaa.. Joitain asioita osaa ilmentää jo toiminnan tasolla kuin toisia asioita joita tahtoisi osata esiintyy vasta ajatuksissa ja sanoissa. Toiset ovat päässeet jo tunteen tasolle. Ja ihmisillä on paaaljon asioita.. paljon opittavaa. Jotta pääsisi lähellekään sinne mitä näillä henkisillä asioilla haetaan.
Monet uskon harjoittajat ovat huomaamattaan kiinnittyneet dogmiin kuten ei uskovaisetkin omiin ajatus ja tunne ja toimintamalleihinkin ja silloin heidän katsantokantansa ja tietoisuutensa ei koskaan pääse kasvamaan siihen mitä näillä uskonnoilla haetaan. Harvat munkit ja nunnatkaan opinnoistaan huolimatta saavuttavat sitä mitä ne ihmiset ovat oivaltaneet itsessään (Budha, Jeesus, Krsihna, Amma ym.) voihan siitä puhua ja kirjoittaa toki, mutta se ei vastaa mitenkään omaa kokemusta. Voi myös riidellä ja olla eri mieltä ja kuitenkin kaikki puhuvat todellakin samasta asiasta, mutta jos ei näe metsää puilta, niin ei näe. Ja monesti tuollaiset järjestöt johon alkaa tulla massoja ihmisiä.. joukkoon mahtuu monenlaista.
Josko vain luottaa omaan kykyyn kehittyä henkisesti niin sen pitäisi riittää. Ihminen itsessään tunnistaa totuuden kun sen kuulee, jos vain on valmis sen kuulemaan. Niinkään ei ole väliä kenen suusta se tulee, tärkeää on tunnistaa se itsessään. Ja tietysti tulee olla valmis tekemään töitä oman kehityksensä eteen. Jokainen voi opettaa loppupeleissä vain itseään (heijastaa muista itseään). Jokainen voi vain itse sisäisesti tehdä työn ja kaikki ulkopuolelta tuleva on vain apua ja välineitä siihen.
Ihmisen tietoisuuden tason näkee siitä miten (millä rakkaudella)hän kohtelee muita ihmisiä ja itseään.
ups! Edelliseen kommenttiin liittyen.. tuli vanhmpi versio, kun piti yrittää monesti eikä näkynyt kommentti tulevan perille ja siksi jotain sekoitin.. kiljoitusvilheitä ja sellaisia.. uudemmassa ei varmaan niin paljon olis ollut.. sorppa!
VastaaPoistaHei Seija,
VastaaPoistaLöysin blogikirjoituksesi pienellä viiveellä...
En lukeudu Prabhupadan enkä myöskään Äiti Amman seuraajiin vaikka olen ollut tekemisissä molempien organisaatioiden ja niiden toiminnan kanssa. Olen tekstistäsi kaiken kaikkia aika hämmästynyt, mistä aloittaisin...
Minulle jäi käsitys, että et ole henkilökohtaisesti tavannut Ammaa? Olen tavannut ison liudan (kymmeniä ja kymmeniä) henkisiä opettajia ja mestarin tittelilläkin kulkevia henkilöitä maailman joka kolkassa. Heistä 1-2 on niin vaikuttavia kuin Äiti Amma on. En äkkiseltään lähtisi vertaamaan Ammaa keneenkään muuhun tapaamaani ihmiseen. Muorin läsnäolo täytyy jokaisen kokea itse ja unohtaa seuraajien, olivatpa kuinka lähellä Amma tahansa, jorinat! Kassila on romantikko ja sanaseppo, tunnen miehen, mutta ei ole viisasta sekoittaa jyviä ja akanoita keskenään.
Teet vertauksia nähtävästi omien kokemuksiesi pohjalta Krishna-liikkeessä. Ja, minun silmin nähtynä, näin tekemällä hankaloitat omaa selväjärkistä käsitystäsi Ammasta ja varmasti myös muista asioista. Se on toki sinun vapautesi ja tietenkin voit blogissasi kirjoitella nitä haluat.
Tuli vain mieleeni mainita, että kaikki maailman opettajat ja masterit eivät ole vilpillisiä ja voit luottaa siihen, että minäkin olen nähnyt ja kokenut todella v*ttumaisia tilanteita useamman 'henkisen mestarin' läheisyydessä mutta en lannistunut. En edelleenkään ole Amman oppilas tai hänen seuraajansa mutta hän on vaikuttavinta mitä olen ikinä nähnyt ja kokenut maan päällä...
Kiitos kommentista, Babs! Niin, totta kai teen vertauksia omien kokemuksieni pohjalta. Puhun hyvin subjektiivisesti. :) Se tosiaankin lienee oikeuteni. ;)
VastaaPoistaNiinhän me kaikki teemme: puhumme siitä, mistä jotain uskomme tietävämme.
Jos suot, linkitän tähän aihetta hipovan blogin, joka käsittelee henkisen kouluttajan /joogaohjaajan vastuuta. Kassilallakaan ei taida olla puhtaita jauhoja kasseissaan.
VastaaPoistahttp://rakkaudenapostoli.wordpress.com/2011/06/27/tarina-rakkauden-apostolista/
Kiitos linkistä, se voi olla monelle nuorelle pelastukseksi. Järkyttävä tarina.
VastaaPoistaMinäkin linkitän tähän keskusteluryhmän osoitteen. Ryhmässä voi puida kaikkea: alunperin foorumi perustettiin entisille Krishna-liikkeen jäsenille, mutta sittemmin keskusteluun on osallistunut monista muistakin uskonnollisista yhteisöistä lähteneitä ihmisiä.
http://exbhaktat.valaistuminen.com/index.php
Kiitos Seija, täytyy käydä tutustumassa tuohon foorumiin :)
VastaaPoistaHiukan merkillinen vuodatus kaiken kaikkiaan. En päässyt kärryille mitä olet kokenut krishna-liikkeessä ollessasi enkä sitä miksi agitoit henkisyyttä vastaan.
VastaaPoistaSe olisi tietysti olennainen seikka kun julkista blogia ihmisten luettavaksi kirjoittaa.
Nyt jää sellainen tunne päällimmäiseksi että Alepan kassa vuodattaa ärtymystään siitä miten pissikset Amerikassa tekevät sitä ja tätä. Anteeksi huono vertaus.
Olisin siis kaivannut hieman konkreettisempaa tietoa omasta pitkähköstä jäsenyydestäsi Krishnaliikkeessa ja siitä mikä siinä sinun kohdallasi meni pieleen. Kriittisyys on aina hyväksi enkä puolustele mitään liikettä, en Ammaa, Krishnaliikettä enkä etenkään Scientologeja (joiden epäilyttävä 'uskonto' ja sen levittäminen on useimpien tiedossa) - vaan luettuani hiukan pinnalliseksi jääneen kirjoituksesi ihmettelen vain että missä se ydin oikein on, jäi vahingossa piirongin laatikkoon ?
*Pohdiskelija*