sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ollako vai eikö olla ja muumioituneita sukkia

On hyvä päästä eroon haamuista. Muuten ne vain muumioituvat uhkaavan näköisiksi möykyiksi aivan niin kuin se pölyinen sukka, jonka löysin sohvan alta. Tai käskevät kostamaan kaikki todelliset ja kuvitellut vääryydet.

Siivotessani tänään kuuntelin Radioteatterin

Edellisen viikkosiivouksen aikana radiosta tuli Lootin vaimo. Silloin mietin taaksepäin katsomista. Milloin sitä ei kannata tehdä, ja milloin sotkuiseksi ennättänyt ruokapöytä suorastaan kirkuu sen perään. Katso, katso nyt näitä vanhoja lappuja minun pinnallani! 

Kun ihminen on turvassa, hän uskaltaa vilkaista olkansa yli. Se on peräti suositeltavaa. Ei sellaisesta suolapatsaaksi muutu.

Yhtä tärkeää kuin menneisyyden haamujen kohtaaminen, on myös niistä luopuminen. Kiinni pitäminen ja nurkkiin varastoiminen kun voi aiheuttaa jonkinasteista suolaantumista tai ainakin epäluonnollista patsastelua. Roskiin vaan kaikki turhuuksien turhuudet! Tai pyykkikoriin. Ei ole hyvä ihmisen hamstrata liikaa vanhoja asioita kaappien perukoille. Ketä loppujen lopuksi sohvatyynyjen välistä löytynyt kirjekuori ilahduttaa? Tärkeämpää olisi  ollut lähettää kirje jollekulle rakkaalle.

Sillä tavalla vanhoja muistoja tartutaan niskasta. En tarkoita, että ne pitäisi unohtaa  kuin nuhjuiset paperinpalat - tuskin Hamletillekaan olisi tehnyt hyvää isänsä muiston täydellinen katoaminen. Mutta niin paljon valtaa menneisyyden haamuille ei saa antaa, että ne rupeavat hallitsemaan ja määräilemään.

Hamlet-matkan oli ohjannut psykiatri Markus Sundblom, ja esittelyteksti lupasi syväpsykologista tulkintaa, joka veisi meidät matkalle tietoisuuden kerrostumiin ja huoneisiin. En kokenut Sundblomin ohjausta aivan näin syvällisenä: Hamlet-matka oli varsin perinteinen versio Shakespearen näytelmästä.

Kunnelma on myös aivan oma tateenlajinsa. Sen ei pitäisi tuntua siltä kuin istuisi silmät kiinni teatterissa. Mukavampaa tämän kuunnelman seuraaminen silti oli kuin vaikkapa pakollisen kurssikirjan lukeminen. En ole koskaan oppinut lukemaan näytelmäkäsikirjoituksia paperilta.

Sitä paitsi siivoamiseeni ilmestyi taas aivan uusia ulottuvuuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti