lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kirjailija ja politiikka

Latinalaisessa Amerikassa pidetään itsestäänselvänä, että kirjailija puhuu myös politiikasta.  Se on lähes velvollisuus. Kirjailija, joka piilottelee poliittista kantaansa, on jotenkin epäilyttävä. Monella mantereen kirjailijoista onkin poliitikkotausta, ja yhteiskunnalliset kysymykset nousevat vahvasti esiin myös kaunokirjallisuudessa.

Suomessakin on (ja on ollut) kirjailevia poliitikkoja, esimerkiksi Anni Sinnemäki on kirjoittanut runokirjoja - joista viimeisin on Aleksis Kiven katu (2009). Monia muitakin voisin tässä mainita: Tommy Taberman, Jörn Donner, Claes Andersson, Uma Aaltonen, Umayya Abu-Hanna...

Mutta voiko ihan tavallinen kirjailija, joka ei osallistu varsinaiseen politiikantekoon, puhua avoimesti politiikasta myös Suomessa? Minun mielestäni voi. Itse asiassa sitä on vaikea välttää: politiikka on lopultakin yhteiskunnallisten, arkisten asioiden pohtimista. Päätöksiä, jotka vaikuttavat yksilön elämään. Jos Suomeen tulisi arvokonservatiivinen hallitus, se tarkoittaisi vaikkapa sitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki viivästyisi jälleen kerran. 

Kirjoitin tästä aikaisemmassa blogikirjoituksessani, purin tunteitani perheen sisäiseen adoptioprosessiin liittyen.

Blogi on muutenkin muodostunut kanavaksi vaikuttaa. Tai ainakin ilmaista omia mielipiteitä hiukan syvemmin ja monipuolisemmin kuin facebook-päivityksissä tai netin keskustelupalstoilla. Olen nostanut esiin Pekka Haaviston kirjoittaman tietokirjan, ottanut kantaa ydinvoimaan ja ihmisoikeuskysymyksiin sekä tuonut esille kanavia, joiden kautta voi auttaa, vaikka vain euro kerrallaan.

Eikä sekään mikään salaisuus ole, että kannatan ja kannustan Vihreitä. Olinpa järjestämässä Anna Moringin tukibileitäkin, lahjoitus meni suoraan ratikan seinälle. :) Vihreät ovat muuten kirjaveron korotusta vastaan. 

Kirjaveroa kommentoi osuvasti Ina Inahdus-blogissaan.

Huomisen vaalipäivän takiahan nämä politiikkakysymykset ovat päällimmäisenä mielessä. Ei elä kirjailijakaan fiktion kuplassa.


4 kommenttia:

  1. "Mutta voiko ihan tavallinen kirjailija, joka ei osallistu varsinaiseen politiikantekoon, puhua avoimesti politiikasta myös Suomessa?"

    Voi, jos on vasemmistolainen tai vihreä. Muita mielipiteitä ei suvaita. Ja kun vihreät ovat melkein täysin vasemmistopuolue, se merkitsee, että kirjailijan täytyy olla vasemmistolainen. Kirjallisuudessa eletään vielä vanhan vallan aikaa.

    VastaaPoista
  2. Ihan hyvä, että tuot esille yhteiskunnallisia asioita.

    Toivon kovasti etteivät ihmiset arkailisi tuoda julki ajatuksiaan siitä miten yhteisiä asioita olisi hoidettava, julkista taloutta ja palveluja, lähiyhteisöjä ja koko yhteiskuntaa. Eivätkä pelkäisi sanaa "politiikka".

    Vain siten voi rakentaa elävää ja keskustelevaa kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja myös ihmisoikeuksia.

    VastaaPoista
  3. Osuvasti kirjoitat, että politiikka on myös arkisia asioita. Nimenomaan!
    Mielestäni on hienoa, kuinka juuri esim. Latinalaisessa Amerikassa politiikka on jokaisen mielessä, siitä muodostetaan jopa intohimoinen mielipide kulloinkin, keskustellaan ja ollaan rohkeasti mieltä.

    VastaaPoista
  4. Miksi sdp kieltäytyi 10.6 hallitustunnustelijan vaihdosta? Koska Kataisen syrjäyttäminen olisi tuonut PS:n taas hallitusneuvotteluihin. EU-asioissa Sdp ei ole niin dogmaattisen jyrkkä kuin kokoomus, joten hallituspohja spd-ps-kepu olisi täysin mahdollinen.

    Mutta eliitti haluaa PS:n oppositioon.

    Jyrki Katainen ei kertonut kaikkea eli hän valehteli: hän olisi sallinut PS:lle vain kaksi äänestystä hallituksen linjaa vastaan, mitä hän ei kertonut 10.6. Valheen toistivat kaikki tv-uutiset ja totuus löytyy vain Jussi Niinistön blogista.

    Halonen ja Lipponen painostavat sdp:tä, ja näitä ohjaa ruotsalainen rahavalta.

    9.5.2011 tv-uutisissa Lipponen haukkui perussuomalaiset, varmaankin tarkoituksena sysätä nämä oppositioon.

    http://www.thoughts.com/aabee/ps

    http://lyyxem.freehostia.com/teljo.htm

    VastaaPoista