Mikä on sanojen merkitys? Muutama kuukausi sitten sain itseni kiinni lausumasta: "Kyllä minä sanojen käyttäjänä tiedän, että sanat eivät lopulta merkitse mitään."
Sanomattakin selvää, että järkytyin tokaisustani. Vai eivät sanat enää merkitse mitään?! Mitä minä sitten itse teen: sanojen kautta elän sanoilla leikkien? Turhuuksien turhuuttako se muka on? Sanoillahan me muovaamme maailmaa, teemme sen todeksi. Luomme niillä uusia maailmoita, toisia todellisuuksia. Kerromme mitä tunnemme, mahdollistamme mahdottoman. Rakastamme, haluamme.
Alkuperäinen kommenttini taisi liittyä tilanteeseen, jossa sanojen ja tekojen välillä oli särö. Sillä sanoillahan voi myös huijata ja tarinaan kirjoittaa epäluotettavan kertojan. Sanat loitsivat illuusioita. Ihania, huumaavia tarinoita, tulenliekkejä, suklaalastuja.
Siitä huolimatta en suostu luopumaan sanoista, enkä suklaalastuista. En anna pois sanojen tuomaa lohtua, sanoja saunan lauteilla, silmien kautta sanottuja saloja. Aina vain uskon ja sanoilla kirjoitan uutta tarinaa.
Patetiaa? Tästäpä taisikin tulla Oodi Sanoille.
Mutta miksipä ei? Onnellisia sanoja, rauhallisia sanoja, riemuaan huutavia lauseita, virkkeitä, suukkoja sanojen välissä. Sanoja, suloisia. Sinisiä.
Suvitaivas.
*****
Ja vielä: olen kiitollinen Kalevalan sanakirjasta, josta löysin merkityksen monelle vanhalle sanalle. Kannattaa kuunnella myös teoksen toimittajan Raimo Jussilan haastattelu Kirjastokaistalta!
Vaikkei minulla rahaa ole runsain mitoin, en silti ole eloton vaan varsin elonkerainen. Rakkaudesta rikas olen. :)
*****
Kenties tällaisia liikkui myös niiden mielessä, jotka laittoivat jumalansa sanomaan: "Minä olen Sana." Tästä joskus ehkä lisää. Nyt kiirehdän taas menemään, pää tavuja tulvillaan.
