Valokuva Kaunialan kotisivuilta. |
Monesti olen kuullut ja itsekin tuon kokenut, että kirjailijaa kuuntelevat ihmiset eivät rohkene puhua. Kun esiintymisen jälkeen avataan mahdollisuus kysymyksille, niitä ei tule. Lienevätkö ihmiset ujoja vai mikä siihen sitten onkaan syynä, mutta me harvemmin keskustelemme. Kuuntelemme vain, ja se on sääli.
Näin ei kuitenkaan käynyt Kaunialassa. Ehkäpä yleisössä istuvat olivat ehtineet sellaiseen ikään ja nähneet niin paljon elämää, että he uskalsivat jo jotain kysyäkin ja kuulemaansa kommentoida. Joku kalevalantuntija jopa toivoi kirjasta tiettyjä kohtauksia, jotka mielelläni ääneen luin. Puhuimme myös myyttien monitulkinnallisuudesta ja siitä, miten Kalevala puhuttelee ihmisiä läpi aikojen. Sain kiitosta kielen soinnista ja siitä, että tämä romaani varmasti herättelee nuoremmankin väen kiinnostuksen kansanrunoihin.
Vierailu oli kertakaikkisen virkistävä, yksi parhaista!
Ja kyllä minä siihen junaankin ehdin. Kiitos vain nuorelle miehelle, joka oli vaarinsa luona vierailulla ja istui hänkin kuuntelemassa Pohjan akkaa. Mies, jonka nimeä en huomannut kysyä, ehti kertoa tuolla lyhyellä matkalla paljon frisbeegolfista.
Frisbeekiekkoja saa myös Kalevala-aiheisina. Niistä voi tehdä vaikka seinäasetelman, jos ei golfaamaan ehdikään.
Westsiden kiekossa on Pohjan poika. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti