Divari

Tänään kävin divarissa. Rakastan vanhoja kirjoja myyviä kauppoja. Ne ovat kuin pieniä suklaapuoteja. En osaa kävellä niistä ulos tyhjin käsin.

Divarien ideana on kierrätys, aivan kuten kirpparienkin. Ja kirjastojen, tietenkin. Vanhoja kirjoja lukiessani mietin, kuka on pidellyt kirjaa käsissään ennen minua. Miksi sivun 108 yläreunassa on tuhrua ja mitä lukija on miettinyt, kun asetti kahvikuppinsa keskiaukeamalle niin, että se jätti tekstiin tummuneen rinkulan? Olen onnellinen, kun saan lukea.

Tällä kertaa kotiin kulkeutui Boccaccion Decamerone, jonka luin viimeksi 1900-luvulla. Alkuperäinen teksti on 1300-luvulta, ja 2000-luvulla siihen voi tutustua muun muassa Morren maailma -blogissa. Aikanaan novellikokoelma joutui jopa sensuurin kohteeksi, koska siinä kritisoidaan uskontoa ja kerrotaan pikkutuhmia erotiikkatarinoita.

Erotiikkateemaan sopii myös toinen divarivalintani ...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. Teoksen on koonnut Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66.  Jaa, että miksikö tämä sitten on eroottissävyinen? No, siksipä tietenkin, että järjestämme hämäläiskirjailijoiden (ja vähän muidenkin) kanssa Hämeenlinnaan Erotiikkarappuset-tapahtuman marraskuun 9. päivänä. Mainostan sitä sitten lähempänä ajankohtaa. Luvassa mielenkiintoista kirjallista ohjelmaa ja eroottisten tekstien workshop! Jatkot avaavat pikkujoulukauden.

Yhteisöllisyys

Olen tässä seuraillut presidentin syrjäytymisenestokampanjaa. Mielenkiintoisia puheenvuoroja on tullut muun muassa Emilia Kukkalalta. Tämä kaikki liittyy myös keskusteluun puolikkaasta hoitajasta. Kyseessä on eri ikäryhmä, jonka syrjäyttämisestä kulloinkin puhutaan, mutta asenneasetelmat ovat aivan samat.

Toisaalla tasapainoisia ihmisiä, joita voi rauhassa muistutella yhteisöllisyyden tarpeesta. Kauniita sanoja, joista toivottavasti kumpuaa myös kauniita tekoja. Luetaan vaikka kirjoja ääneen. (Ei hullumpi idea, tietenkään)

Mutta sitten toisaalla. Niin. On olemassa ihan konkreettisia ongelmia, jotka eivät parane puheilla  siitä, miten "hoitajat hoitavat sydämellään" tai kuinka meidän pitäisi "tarttua hetkeen". Ikään kuin ei olisi mitään väliä sillä, miten hoitajien työtä tuetaan, koska hyväsydäminen hoitaja on aina yhtä kuin hyvä hoito, ja jos hoidon tasossa on toivomisen varaa, se johtuu pääasiassa hoitajien sydämen viallisuudesta. Samoin nuorison ongelmat ratkeavat hyvällä sydämellä ja oireileva nuoriso tarkoittaa varmastikin sitä, että isi ei ole askarrellut lapsensa kanssa. 

Kuulkaapas nyt hyvät ihmiset, lapsen kanssa puuhailu on ihan tavallista, hyvää vanhemmuutta. Se ei ole mikään tuhannen dollarin idea, joka ratkaisee yhteiskuntamme rakenteelliset ongelmat humpsista vain ja hallelujaa.

*****

Tiesittekö muuten, että korkeaa eläkettä nostavan kannattaa ostaa yksityinen hoivakotipaikka haluamastaan laitoksesta (siis sellaisesta, joka yksityisiä paikkoja tarjoaa)? Jos hän jonottaa muiden mukana, hoitomaksut määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan. Lysti tulee maksamaan yhtä paljon tai enemmänkin, eikä edes pääse samalla tavalla valitsemaan kotiaan.

Jos on varaa, kannattaa palkata ulkoiluavustaja, joka käy omaisen luona vaikkapa kolmesti viikossa. Ja omasta ylellisyydestä voi vähän tinkiä läheisen vuoksi. Voi vaikkapa tehdä lyhennettyä työviikkoa, jotta ehtii viikollakin piipahtamaan mummin luona.

Köyhällä ei tällaisia valinnanmahdollisuuksia ole. 

Terveydenhuollon ja nuorisotyön ongelmissa on kyse ihan eri asioista kuin siitä, että tavalliset ihmiset olisivat itsekkäitä ja tyhmiä.

*****

On sellainenkin sanonta, että suutari pysyköön lestissään. Toisin sanoen tavalliset ihmiset voivat keskenään jutella siitä, miten rakentaa yhteisöllisyyttä, mutta päättäjillä pitäisi olla rohkeutta puhua asioista, jotka heille kuuluvat. Rahasta ja sen jakamisesta, esimerkiksi. Se jos jokin olisi arvojohtamista.

Pohjan akka Kaunialassa

Valokuva Kaunialan kotisivuilta.

Ei, Louhi ei suinkaan muuttanut Kaunialaan, eikä hän ole siellä kuntoutusjaksolla. Hän asuu yhä nimettömässä dementiakodissa kirjani sivuilla. Kävin kuitenkin Kauniaisten sotavammasairaalan kanttiinissa lukemassa otteita romaanistani. Ylitin aikarajat iloisesti: keskustelu lukunäytteiden välillä ja jälkeen oli sen verran vilkasta, että melkein myöhästyin junasta.

Monesti olen kuullut ja itsekin tuon kokenut, että kirjailijaa kuuntelevat ihmiset eivät rohkene puhua. Kun esiintymisen jälkeen avataan mahdollisuus kysymyksille, niitä ei tule. Lienevätkö ihmiset ujoja vai mikä siihen sitten onkaan syynä, mutta me harvemmin keskustelemme. Kuuntelemme vain, ja se on sääli. 

Näin ei kuitenkaan käynyt Kaunialassa. Ehkäpä yleisössä istuvat olivat ehtineet sellaiseen ikään ja nähneet niin paljon elämää, että he uskalsivat jo jotain kysyäkin ja kuulemaansa kommentoida. Joku kalevalantuntija jopa toivoi kirjasta tiettyjä kohtauksia, jotka mielelläni ääneen luin. Puhuimme myös myyttien monitulkinnallisuudesta ja siitä, miten Kalevala puhuttelee ihmisiä läpi aikojen. Sain kiitosta kielen soinnista ja siitä, että tämä romaani varmasti herättelee nuoremmankin väen kiinnostuksen kansanrunoihin. 

Vierailu oli kertakaikkisen virkistävä, yksi parhaista!

Ja kyllä minä siihen junaankin ehdin. Kiitos vain nuorelle miehelle, joka oli vaarinsa luona vierailulla ja istui hänkin kuuntelemassa Pohjan akkaa. Mies, jonka nimeä en huomannut kysyä, ehti kertoa tuolla lyhyellä matkalla paljon frisbeegolfista. 

Frisbeekiekkoja saa myös Kalevala-aiheisina. Niistä voi tehdä vaikka seinäasetelman, jos ei golfaamaan ehdikään.

Westsiden kiekossa on Pohjan poika.

Hämeenlinna, Suomen eroottisin kaupunki

Magdalena "Otsatukka" Hai, Seija "Smoky Eyes" Vilén ja Anu "Tennissukkakihara" Holopainen.
Kiitämme juutuub-tutoriaaleja ja olemme E-hdottoman Kirjallisia Ihmisiä.

Haluamme tuoda Hämeenlinnan julkisuuteen Suomen eroottisimpana kaupunkina ja kiitämme Hämeen Sanomien tekemää tutkimusta, jonka mukaan tämän keskiaikaisen kaupungin asukkaat seksifantasioivat pääkirjastonsa leveistä rrrrrrappusista.

Olin siis Kirjan aika festivaalilla viikonloppuna. Nautin täysin rinnoin ja toivon, että perinne jatkuu tavalla tai toisella monta vuosikymmentä eteenpäin. Festivaalin ohjelmasta voi lukea enemmän Kirjan ajan virallisesta blogista. Kannattaa!

Perjantai-illan vietin Kariston mimmien ja J-P "Rasputin" Koskisen seurassa. (Paholaisen vasara on nyt lukulistallani.)

Pöydässämme istui myös kustannuspuolen ihmisiä, mutta he olivat huomattavasti hillitympiä kuin kirjailijansa. Jäin miettimään, ovatko lasten- ja nuortenkirjailijat aina niitä villeimpiä. ;) Vieläkin posket kramppaa naurusta ja E-kirjaimen yliannostuksesta. Tai ei! Eihän E:tä voi yliannostella! Lisää on tiedossa 9.11. Hämeenlinnan pääkirjastossa, Erotiikka-rappusilla. 

Illanvietostamme voi lukea lisää Anu Holopaisen blogista: "Ääk-juorut! E niin kuin Huonosti Käyttäytyvät Naiset" 

Kirjan ajasta (ja Tukholmasta) kirjoitti myös Hanna van der Steen blogissaan. Sieltä nappasin kuvankin omaan blogiini, kiitos Hanna!