Helsingin Sanomien juttu 12.1. presidenttiehdokkaiden kulttuuriprofiileista on herättänyt keskustelua. (Jostain syystä en nyt löydä linkkiä itse juttuun.) Lehti julkaisi artikkelin, jossa listattiin ehdokkaiden taiteilijatukijoita otoksena tukilistoista. Haaviston kohdalla vain kolmen kirjailijan mainitseminen antoi kuitenkin harhaanjohtavan kuvan siitä, miten monet kirjailijat(kin) Haavistoa tukevat. Vertailun vuoksi esimeriksi Niinistöltä oli listattu kaksitoista.
Leevi Lehdon järjestämässä tapahtumassa menneellä viikolla oli paikalla kirjailijoita ja kääntäjiä satakunta, vaikka tilaisuus oli järjestetty melko spontaanisti ja vieläpä keskellä viikkoa.
Toki Helsingin Sanomien jutun tarkoitus oli "kertoa, millaiset kulttuurielämykset koskettavat ja herkistävät kutakin presidenttiehdokasta", kuten toimituksen vastauksessa kirjailijajoukolle sittemmin korostettiin. Jutun pääpointti ei ollut mitata, kenellä on pisin lista. Fair enough, mutta kun jo jutun otsikossa mietittiin kuka on kulttuurin ykkösehdokas.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu siksikin, että tavallinen äänestäjä ei aina tule ajatelleeksi, miten tärkeä ja vaikutusvaltainen rooli medialla on vaalikampanjassa. Tavallinen ihminen lukee jutun sitä sen kummemmin analysoimatta ja saa sellaisen kuva, että kulttuuriväenkin ykkösehdokas olisi joku tietty varma ennakkosuosikki. Näin rakennetaan kuvaa henkilöstä, joka on täysin ylivoimainen ja jota ei muka pysty haastamaan kukaan.
Kyllä sen pystyy haastamaan, kun vain kasataan äänet kokoon! Asenteesta se on kuule kiinni tämäkin.
Minulla on vahva tunne, että ensi viikon sunnuntaina juhlitaan!
*****
Tänä iltana Haavisto keskustelee Pertti Jarlan kanssa siitä, mitä opittavaa Suomella on Fingerporista. Illan ohjelmaan sisältyy myös Kaari ja Roni Martinin flamenco-esitys ja musiikkia Könsikkäiltä sekä Rainer Frimanilta.Aika: 14.1.2012 klo 19 alkaen
Paikka: Ravintola Allotria (Hämeentie 68, Helsinki)
